Yksi Anna Kortelaisen haastattelemista oli keski-ikäinen mies, joka kuvaili tuntemuksiaan Amsterdamin Rijksmuseumissa joka solussa tuntuvaksi ja väreileväksi olemassaolon tunnuksi.
- Erikoista tässä oli se, että mies oli sokea, Kortelainen kertoo.
- Jälkikäteen hänelle kerrottiin, että siinä oli Rembrandtin Yövartio sinun edessäsi.
Tavallisesti taidehurmio voi aiheuttaa suomalaisittain hämmennystä. "Mitähän muut ajattelevat" -tuumat johtuvat Stendhalin syndrooman vähäisestä tuntemisesta.
- Sen sijaan Italiassa Firenzessä kaikki tietävät mistä on kyse, Kortelainen vakuuttaa.
Jopa oma minuus saattaa muuttua hurmion myötä: voimakas reaktio saa miettimään, kuka minä olen ja millaisessa maailmassa.
Mielimusiikki murtaa ja sattuu
Stendhalin syndrooman nimi tulee pienen paikkakunnan nimestä Saksassa. 1880-luvun kirjailija Henri Beyle nappasi nimen matkallaan ja käytti sitä yhtenä salanimenään. Ateneumin Hurmio-näyttelyssä esitellään syndrooman sytyttänyttä kuvataidetta, mutta muutkin taidemuodot ovat aiheuttaneet mystisen vahvoja liikutusreaktioita.
- Stendhal itse puhui siitä, että nimenomaan mielimusiikki saa ihmisen hyvällä tavalla murtumaan. Monet meistä ovat kokeneet sen, että konserttisalin pimeydessä liikutuksen kyyneleet tulevat ja se jotenkin sattuu, Kortelainen painottaa.
- Jokaisen kokemus on täysin uniikki, ihan ihmisen itsensä näköinen. Hänen menneisyydestään nousee salaisuus, joka tulee esiin fyysisenä oireena, hän kuvaa.
Kertoman mukaan Stendhal itse hurmioitui ensimmäisen kerran Firenzen Niccolini-kappelin kattofreskojen edessä.
- Sen jälkeen sitä on todettu sadoissa ja sadoissa ihmisissä.
Hurmiota vaalitaan salassa
Kirjaansa Hurmio – oireet, hoito, ennaltaehkäisy Kortelainen löysi suomalaisia haastateltavia, "potilaita", taustatyön jälkeen.
- Kohtasin ensi alkuun potilaita kaunokirjallisuudessa eli fiktiivisinä hahmoina. Yhtäkkiä ymmärsin, että kirjailijat kirjoittavat usein omasta kokemuksestaan eli siellä on todellinen potilas takana.
Monet haastatelluista eivät olleet aiemmin puhuneet kokemuksestaan kenellekään.
- Me ehkä salaamme sen, koska ilman muuta ajattelemme ettei kukaan muu voi ymmärtää, Kortelainen miettii.
- Saatetaan kyseenalaistaa, että miten sinä järkevä ihminen saatoit julkisella paikalla tuolla tavalla pyörtyillä.
Pökerrystä, kyyneliä ja kihelmöintiä aiheuttaneista teoksista on lopulta mahdotonta löytää mitään yhteistä nimittäjää tai selittävää tekijää.
- Musiikkihan on vain peräkkäsiä säveliä, niin kuin maalaus vain pigmenttiä kankaalla.