Hyppää sisältöön

Stendhalin syndrooma saa polvet veteläksi taiteesta

Ihmisten tiedetään hurmioituneen taideteosten edessä niin, että he ovat joutuneet jopa äkilliseen sekavuustilaan. Taidehistorioitsija Anna Kortelainen kokosi hurmiokokemukset kirjaksi ja keräsi vavahduttavasta taiteesta Ateneumin näyttelyn.

Anna Kortelainen
Anna Kortelainen Kuva: YLE

Yksi Anna Kortelaisen haastattelemista oli keski-ikäinen mies, joka kuvaili tuntemuksiaan Amsterdamin Rijksmuseumissa joka solussa tuntuvaksi ja väreileväksi olemassaolon tunnuksi.

- Erikoista tässä oli se, että mies oli sokea, Kortelainen kertoo.

- Jälkikäteen hänelle kerrottiin, että siinä oli Rembrandtin Yövartio sinun edessäsi.

Tavallisesti taidehurmio voi aiheuttaa suomalaisittain hämmennystä. "Mitähän muut ajattelevat" -tuumat johtuvat Stendhalin syndrooman vähäisestä tuntemisesta.

- Sen sijaan Italiassa Firenzessä kaikki tietävät mistä on kyse, Kortelainen vakuuttaa.

Jopa oma minuus saattaa muuttua hurmion myötä: voimakas reaktio saa miettimään, kuka minä olen ja millaisessa maailmassa.

Mielimusiikki murtaa ja sattuu

Stendhalin syndrooman nimi tulee pienen paikkakunnan nimestä Saksassa. 1880-luvun kirjailija Henri Beyle nappasi nimen matkallaan ja käytti sitä yhtenä salanimenään. Ateneumin Hurmio-näyttelyssä esitellään syndrooman sytyttänyttä kuvataidetta, mutta muutkin taidemuodot ovat aiheuttaneet mystisen vahvoja liikutusreaktioita.

- Stendhal itse puhui siitä, että nimenomaan mielimusiikki saa ihmisen hyvällä tavalla murtumaan. Monet meistä ovat kokeneet sen, että konserttisalin pimeydessä liikutuksen kyyneleet tulevat ja se jotenkin sattuu, Kortelainen painottaa.

- Jokaisen kokemus on täysin uniikki, ihan ihmisen itsensä näköinen. Hänen menneisyydestään nousee salaisuus, joka tulee esiin fyysisenä oireena, hän kuvaa.

Kertoman mukaan Stendhal itse hurmioitui ensimmäisen kerran Firenzen Niccolini-kappelin kattofreskojen edessä.

- Sen jälkeen sitä on todettu sadoissa ja sadoissa ihmisissä.

Hurmiota vaalitaan salassa

Kirjaansa Hurmio – oireet, hoito, ennaltaehkäisy Kortelainen löysi suomalaisia haastateltavia, "potilaita", taustatyön jälkeen.

- Kohtasin ensi alkuun potilaita kaunokirjallisuudessa eli fiktiivisinä hahmoina. Yhtäkkiä ymmärsin, että kirjailijat kirjoittavat usein omasta kokemuksestaan eli siellä on todellinen potilas takana.

Monet haastatelluista eivät olleet aiemmin puhuneet kokemuksestaan kenellekään.

- Me ehkä salaamme sen, koska ilman muuta ajattelemme ettei kukaan muu voi ymmärtää, Kortelainen miettii.

- Saatetaan kyseenalaistaa, että miten sinä järkevä ihminen saatoit julkisella paikalla tuolla tavalla pyörtyillä.

Pökerrystä, kyyneliä ja kihelmöintiä aiheuttaneista teoksista on lopulta mahdotonta löytää mitään yhteistä nimittäjää tai selittävää tekijää.

- Musiikkihan on vain peräkkäsiä säveliä, niin kuin maalaus vain pigmenttiä kankaalla.

Suosittelemme sinulle