Ryhmäteatterin johtaja Mika Myllyaho on kirjoittanut ja ohjannut arkipäivän ongelmatiikkaa käsittelevän trilogian. Sen päätösjakso Harmonia käsittelee työuupumusta ja intohimoista suhdetta työhön.
Myllyaho on yksi niistä näytelmäkirjailijoista, joiden tekstit likipitäen revitään käsistä. Ne ilmaantuvat pian ensi-illan jälkeen teattereihin ympäri Suomen. Yhtä haluttuja ovat mm. Juha Jokelan, Anna Krogeruksen ja Ari-Pekka Lahden tekstit.
Mobile Horror
Ilmiön laukaisi Jokelan Mobile Horror. It-alan työntekijöiden arjen tuskaa kuvaava näytelmä pyöri 2000-luvun alkupuolella 10 teatterissa likimain yhtäaikaa. Sitä ennen sitten kotimaiset kantaesitykset, jäivät usein yhteen esityskauteen ja yhteen teatteriin. Hyviä ja suosittuja esityksiä oli toki teattereissa silloinkin, mutta näytelmien muoto jäi usein ohjaaja-käsikirjoittajien omiksi kokonaistaideteoksiksi. Näin niihin oli vaikea tarttua toistamiseen.
Myllyahon ja aikalaisten teksti on sujuvaa, humoristista ja riipaisevan ajankohtaista. Näytelmätekstiä on työstetty yhdessä näyttelijöiden kanssa, joten dialogi on suuhun sopivaa. Näytelmissä on usein kohtalaisen pieni miehitys, joten niitä on helppo esittää pienemmissäkin tiloissa.
Avoin harjoitus haastaa tekstin
Harmonian ensimmäinen näyttämöharjoitus vedettiin läpi kolmensadan ihmisen silmien edessä Tampereen Teatterikesässä. Kokemus oli näyttelijöille Tiina Lymille, Kari Heiskaselle ja Juha Kukkoselle jännittävä ja herätti kutkutusta myös katsomon puolella. Avoin harjoitus veti yleisöä Tampereen TyöväenTeatterin suuren näyttämön katsomoon keskellä päivää, vaikka ulkona hehkui kuuma elokuun aurinko.
- Kyllä ammattilaiset hoitavat, oli yleisössä ketä tahansa ja tilanne mikä tahansa, sanoo Tiina Ylijaukkari.
- Tietysti jännittää, että on yleisöä, mutta teksti ole ei vielä ihan tuttu, mutta voi olla että siitä sitten löytyykin jotain ihan uutta, sanoo Leena Yrjölä-Lakka.
- Toivoisin, että näkisin itse tekemistä, että ohjaaja keskeyttäisi ja sanoisi, että jotain voisi tehdä toisin, pohtii Inka Söderström
Trilogia ihmisenä jaksamisesta
Myllyahon trilogia alkoi näytelmällä Paniikki (2005). Siinä kolme kolmikymppistä miestä pohti suhdettaan naisiin, työhön ja elämään. Paniikkihäiriökohtauskin nähtiin, mutta kaiken yllä leijuu hirtehinen huumori. Näytelmä valloitti katsojat eri puolilla Suomea. Kolmen miehen Paniikin jälkeen Myllyaho kirjoitti vastanäytelmän kolmelle naiselle. Kaaos (2008) sai yhtä suuren suosion. Trilogian päätösosan Harmonian hekilöt tuntuvat tutuilta. Esitys kertoo mm. työuupumuksesta. Kenen tahansa luulisi löytävän yhtäläisyyksiä omasta lähipiiristään. Myllyahon mukaan ihmiset janoavat arkipäivän huolten ja ongelmien käsittelyä.
- Ihmiset tulevat katsomaan, mitä nyt pohditaan ja saamaan näkökulmia. Vaikka esitys ei tarjoaisikaan ratkaisuja, se voi antaa energiaa. On paljon kiinnostavampaa katsoa jotain, mikä on lähellä omaa elämää, kuin se, että katsoisi, kun pyöritetään jotain vanhaa Thsehovia. Ja siellä sitten näyttämöllä ikäänkuin markkeerataan. Kun lähtee kotiin, on tyhjä tunne. Tshehovin teksti on tietysti hieno, mutta ei se välttämättä kerro esim. mitä on vaikkapa olla opettaja tänä päivänä, vaikka Tshehovin Kolmessa sisaressa onkin roolihenkilönä opettaja.
Nyt kotimaiset näytelmät myös elävät pidempään.Myllyahon trilogian kahta ensimmäistä osaa esitetään edelleen niin Suomessakuin ulkomaillakin. Harmonian ensi-ilta on torstaina.