Historian professori Henrik Meinanderin mukaan Haminan rauha tarkoitti pitkän päälle sitä, että Suomi syntyi sekä kansakuntana että valtiona.
- Siksi se oli käänteentekevä rauhansopimus, Meinander sanoo.
Haminan rauhaa seurasi autonomian aika, joka oli Suomen taloudelliselle ja kulttuuriselle kehitykselle hyvin hedelmällistä aikaa.
Venäjän suurruhtinaskuntana Suomi oli kuitenkin oma lukunsa, joka säilytti luterilaisen uskontonsa ja ruotsalaisen lainsäädännön.
- Kun Suomi liitettiin Venäjään suurruhtinaskuntana, niin maa koki hyvin pitkäaikaisen rauhan. Jos Krimin sotaa ei lasketa mukaan, Suomi koki yli sadan vuoden rauhan ajan, niin sanotun Pax Russican, jolloin yhteiskunta, talous ja kulttuuri saattoivat kehittyä hyvin, arvioi Meinander.
Suomen kieli, Suomen mieli
Keskeistä oli, että suomen kieli nousi vahvasti kansalliseksi kieleksi. Suomen kertomusta kerrottiin ja kirjoitettiin suomeksi. Autonomian aikana Suomen kertomusta kirjoittamaan, säveltämään ja kuvittamaan nousi lukuisa joukko kansallisen kulttuurin suurmiehiä.
Mutta jos Ruotsi olisi Suomen sodassa menestynyt paremmin, joka sekään ei olisi ollut aivan poissuljettu mahdollisuus, olisi rajankäyntikin saattanut mennä toisin.
Professori Henrik Meinanderin mukaan olisi aivan realistista arvioida, että paremmalla huollolla Ruotysin armeijan sotamenestys olisi ollut Suomen sodassa parempi. Niinpä Ruotsi olisi kyennyt kesällä 1808 vastahyökkäykseen ja siten Ruotsin neuvotteluasemat olisivat olleet aivan toisenlaiset.
- Raja olisi vedetty ehkä Helsingin kohdalla eli Helsinki ja Viapori (Suomenlinna) olisi siirretty Venäjän alaisuuteen. Loppuosa Suomesta olisi jäänyt osaksi Ruotsia. Siinä tapauksessa suomen kielen kohtaloksi olisi tullut marginalisoituminen, spekuloi Meinander.
Suomi sinetöityi Ruotsin puskuriksi
Ruotsille Suomi oli ennen Haminan rauhaa ja vallankin sen jälkeen puolustuspoliittisesti puskurivyöhyke. Kun Ruotsi on tänään ajanut puolustuksensa lähestulkoon alas, on siihen löydettävissä syntyjuuret nimenomaan Haminan rauhasta.
- Ruotsin puolustuksellinen itäpolitiikka alkoi vuodesta 1812. Vuodesta 1814 lähtien Ruotsi ei ole käynyt kertaakaan sotaa. Niinpä voi sanoa, että kun Ruotsi menetti Suomen, niin se oli avain sen onneen, toteaa historian professori Henrik Meinander.