Hyppää sisältöön

Tätä Lissabonin sopimus tarkoittaa

Lissabonin sopimuksen tarkoitus on uusia kuusijäsenisestä 27-jäseniseksi kasvaneen EU:n rakenteita. Alkujaan unionille kaavailtiin perustuslakia, mutta ranskalaiset ja hollantilaiset torjuivat sen kansanäänestyksissään vuonna 2005. Tilalle neuvoteltiin Lissabonin sopimus, joka muuttaa EU:n vanhoja perussopimuksia mutta ei korvaa niitä. Arvostelijoiden mukaan sopimus on harppaus kohti Euroopan liittovaltiota, vaikka siitä on karsittu ulkoiset valtiolliset merkit, muun muassa EU-hymni.

Kuva: YLE Uutiset Grafiikka

Lissabonin sopimus häivyttää kielenkäytöstä Euroopan yhteisön; vastedes Euroopan unioni esiintyy kansainvälisissä suhteissa ainoana yhtenäisenä kokonaisuutena.

Lainsäädäntötyössä pääsäännöksi nousee nykyisen yhteispäätösmenettelyn kaltainen lainsäätämisjärjestys. Se tarkoittaa lisävaltaa europarlamentille jäsenmaiden hallitusten edustajista koostuvan neuvoston rinnalla. Yhteispäätöksiin siirrytään muun muassa maatalouspolitiikassa. Poikkeukseksi jää vastakin muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Parlamentti saa myös lisää budjettivaltaa.

Useilla aloilla siirrytään neuvoston yksimielisyyttä vaatineista päätöksistä määräenemmistöpäätöksiin. Yksimielisyyttä edellytetään yhä asioissa, jotka ovat joillekin jäsenmaille erityisen herkkiä, muun muassa joissakin sosiaalipolitiikan ja verotuksen kysymyksissä.

Unionin toimielimien asemaa rukataan. Keskeisin uudistus on valtionpäämiesten huippukokousten eli Eurooppa-neuvoston muuttuminen viralliseksi elimeksi . Neuvosto saa puheenjohtajan ja korkean ulkopoliittisen edustajan - ”presidentin” ja ”ulkoministerin”.

Kansalaisille perusoikeuskirja

Komission ja parlamentin kokoonpanoa supistetaan. Suomi ei enää menetä lisää parlamenttipaikkoja – yksi meni jo tämän vuoden eurovaaleissa. Komissaarinpaikoista tehdään kiertäviä, jotta kaikki maat saavat niihin vastakin edustajiaan.

Kansalliset parlamentit saavat erityistehtäväkseen valvoa, että läheisyysperiaate toteutuu eli päätökset tehdään oikealla tasolla ja mahdollisimman lähellä kansalaisia.

Kansalaiselle Lissabonin sopimus tuo perusoikeuskirjan, johon on ensimmäistä kertaa koottu EU:n alueella asuvien ihmisten kansalais-, poliittiset-, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet. Sisältö on ollut EU:ssa ohjenuorana jo pitkään, mutta vastedes EU-kansalainen voi tuomioistuimessa vedota perusoikeuskirjaan. Britannia ja Puola jättäytyivät pois tästä sopimuksen osasta.

Kansalaisille tulee myös mahdollisuus viedä mieltä polttavia kysymyksiä suoraan komission käsittelyyn. Aloite edellyttää, että vähintään miljoona EU:n 500 miljoonasta asukkaasta kirjoittaan nimensä kansalaisadressiin.

Kolme maata puuttuu

Irlantia lukuun ottamatta Lissabonin sopimuksen hyväksymiseen riittää EU-maiden parlamenttien siunaus. Viimeinen piste on panematta myös Tshekissä ja Puolassa.

Tshekin euroskeptinen presidentti Václav Klaus sanoo odottavansa Irlannin kansanäänestyksen tulosta ennen omaa allekirjoitustaan. Puolassa mietitään, onko presidentti Lech Kaczýnski allekirjoittanut sopimuksen vai onko nimi oikeastaan vasta paperissa, joka sallii hänen allekirjoittaa varsinaisen sopimuksen. Toisaalta Kaczýnski on Klausin linjalla ja sanoo, ettei asialla on väliä, ellei Irlanti hyväksy sopimusta.

Lissabonin sopimusta oli kaavailtu voimaan vuoden 2009 alusta. Tällä hetkellä tavoitteena on ensi vuodenvaihde. Sopimuksen kohtalo kiinnostaa EU:n nykyisten jäsenmaiden lisäksi niitä maita, joiden jäsenyyden yhdeksi ehdoksi on pantu unionin uudet rakenteet.

Suosittelemme sinulle