- Villasukka käy kenkään kuin kenkään, se sopii sukaksi kaikkialle paitsi juhliin, Kähkönen sanoo.
Hänen mukaansa innostus käsitöitä kohtaan on noussut viime vuosien aikana ja varsinkin nuoret ovat tarttuneet ahkerasti sukkapuikkoihin.
Juuri kiinnostuksen kasvun myötä syntyi "Lämmin lahja jaloille" -villasukanneulomiskilpailu. Kilvan ideana on suunnitella ja valmistaa sukat, joissa yhdistyy pala kansanperinnettä ja modernia iloisuutta.
- Haimme kilpailun nimeen ihmisläheisyyttä ja lämpöä. Moni villasukkia käyttävähän sanoo, ettei voi olla iltaisin kotona ilman villasukkia. Villasukka rauhoittaa ja antaa sellaisen hyvän mielen. Ja mikä olisikaan ihanampi lahja kuin saada läheiseltä itse tehdyt sukat, eli lämpimän lahjan jaloille, Tarja Kähkönen kertoo.
Hyvästit harmaille puikoille
Tällä hetkellä villasukkamuodissa ei vallitse erityistä trendiväriä, mutta Kähkönen kertoo väri-ilottelun olevan valloillaan. Materiaalien paksuus vaihtelee myös nopealla syklillä - välillä suositaan ohuempia, välillä pörröisempiä lankoja.
- Viime vuosien hittituote on valmiiksi painettu lanka. Eli jos halutaan tehdä vaikkapa raidalliset villasukat, riittää yksi ja sama lankakerä.
Väreillä leikkiminen näkyy paitsi jäljessä myös välineissä. Sukkapuikot eivät ole suinkaan enää harmaita eikä niistä kuulu kilinää kovassakaan tahdissa.
- Nämä ovat puuta ja näissä on ihania värejä. Eli sen lisäksi, että näitä on mukava käsitellä, on näistä myös iloa silmälle. Eikä iltaisin häiritse muita kun tämä on niin äänetöntä, Tarja Kähkönen esittelee omia puikkojaan.
Villasukkien kulta-aika elokuusta maaliskuuhun
Viilenevät syysillat saavat monet kaivamaan sukkapuikot taas kesän jälkeen esille. Mikäli into on laskenut, neuvoo Kähkönen ottamaan villasukan alut, keskeneräiset kaulahuivit ja lapaset taas työn alle.
Inspiraatiota hän suosittele haettavaksi toimintakeskuksista tai näyttelyistä. Siis paikoista, joissa käsitöitä tehdään koko ajan.
- Itse olen ollut useita kertoja töissä alan messuilla, joilla voi nähdä hmisten innostuvan käsitöistä uudestaan. Monet tulevat kyselemään, että mahtaisivatko hekin oppia vaikka eivät olisi nuoruusvuosien jälkeen neuloneet, Tarja Kähkönen kertaa kokemuksiaan.
Kähkönen kertoo olevansa erityisen innostunut nuorten kasvaneesta innostuksesta neulomista kohtaan. Hän näkee neulomistaitoisten nuorten olevan ylpeitä taidoistaan.
- Kuulin juuri jutun neljätoistavuotiaasta pojasta, joka oli tehnyt itselleen villasukat. Urakan jälkeen hän oli todennut vanhemmilleen osaavansa vasta nyt todella arvostaa sukkia. Kun itse tekee, ymmärtää mikä työ niissä oikeasti on. Kyllä silloin saa olla itsestään ylpeä, Kähkönen kertoo.