Viisijäseninen Nobel-komitea piti tällä viikolla kaksi kokousta. Komitealla oli pöydällään ennätyksellisen pitkä lista ehdokkaiksi – peräti 205 nimeä. Nimilista on nytkin tiukan salainen, mutta osa nimistä on tiedossa, koska jotkut ehdokkaiden takana olevat henkilöt tai järjestöt ovat itse paljastaneet ehdotuksensa. Esimerkiksi Norjan kansainvälisten asioiden tutkimuslaitoksen johtaja Jan Egeland on ehdottanut palkinnon saajaksi
Denis Mukwegeä
, lääkäriä, joka on perustanut sairaalan raiskauksen uhreille Kongon demokraattiseen tasavaltaan.
Lontoossa toimivan rauhanjärjestö Alertin pääsihteeri Dan Smith uskoo kiinalaisten toisinajattelijoiden olevan tällä kertaa todennäköisimpiä rauhanpalkinnon saajia. Smith perustelee arvaustaan sillä, että Tiananmenin joukkomurhasta tuli tänä vuonna kuluneeksi tasan 20 vuotta ja Kiinan kansantasavallan perustamisesta 60 vuotta.
Norjan Nobel-komitea on aiemminkin halunnut symbolisella eleellä vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen – kuten vuonna 1989, kun palkinnon sai Tiibetin hengellinen johtaja Dalai-lama. Ihmisoikeusaktivisti voisi olla vuorossa siksikin, että on kulunut jo kuusi vuotta siitä kun sellainen viimeksi palkittiin.
Yhtenä mahdollisena ehdokkaana tänä vuonna Smith mainitsee Kiinan hallitusta ihmisoikeusrikkomuksista avoimesti arvostelleen
Hu Jian .
Muita ihmisoikeusaktivisteja on tarjolla pitkä liuta esimerkiksi Kolumbiasta, Jordaniasta, Venäjältä, Afganistanista ja Vietnamista.
Oslon kansainvälisen rauhantutkimuslaitoksen PRIO:n johtajalla Kristian Berg Harpvikenilla on kolme arvausta rauhanpalkinnon saajaksi. Harpviken uskoo, että vuonna 2009 palkinto myönnetään henkilölle tai järjestölle, joka on sitoutunut työhön pitkäaikaisten aseellisten konfliktien ratkaisemiseksi. Harpviken päätyy tähän arvaukseen siitä huolimatta, että presidentti Martti Ahtisaari sai oman palkintonsa vasta viime vuonna juuri näillä perusteilla.
Harpvikenin ”todennäköisin ehdokas” on FARC-sissiliikkeen panttivankien vapauttamisessa välittäjänä toiminut kolumbialainen senaattori
Piedad Córdoba . Toinen vahva ehdokas on jordanialainen prinssi
Ghazi bin Muhammed , uskontojen välistä vuoropuhelua edistänyt islamilaisuuden tutkija. Kolmantena mahdollisena palkinnon saajana PRIO:n johtaja mainitsee Afganistanin ihmisoikeuskomission johtajan ja YK:n Darfur-erikoislähettilään
Sima Samarin.
Realismia ja idealismia
Uutistoimisto AFP:n haastettelemat asiantuntijat uskovat Nobel-komitean päätyvän tällä kertaa ”perinteiseen” voittajaan – ei siis esimerkiksi ihmisoikeuksien puolustamisessa tai ympäristönsuojelussa kunnostautuneeseen merkkihenkilöön tai järjestöön. Yhdysvaltain ja Ranskan presidenttien
Barack Obaman ja
Nicolas Sarkozyn tiedetään olevan listalla, samoin ranskalais-kolumbialaisen entisen panttivangin
Íngrid Betancourtin . Uutistoimisto AFP joutuu kuitenkin myöntämään, ettei heidän sijoittumisestaan valintalistan kärkeen ole mitään ennakkomerkkejä.
Jan Egelundin tavoin myös AFP:n asiantuntijat mainitsevat vahvana ehdokkaana kongolaislääkäri Denis Mukwegen.
Palkintoa kärkkymässä ovat myös rypälepommien kieltämistä ajavat järjestöt
Cluster Munitions Coalition ja
Handicap International. Asia on ajankohtainen, sillä kansainvälinen sopimus rypäleaseiden julistamisesta kielletyiksi aseiksi allekirjoitettiin Oslossa viime vuoden joulukuussa.
Norjan Nobel-instituutin johtaja ja Nobel-komitean pysyvä sihteeri Geir Lundestad arvioi, että tänä vuonna valittavana ei ollut yhtään ”ilmeistä” ehdokasta. – Me edustamme realismin ja idealismin sekoitusta: haluamme rakentaa siltoja, olemme lievästi vasemmalla ja näillä perusteilla teemme valintamme, Lundestad muotoili uutistoimisto Reutersille arvoituksellisesti viime viikolla. Reuters itse luetteli mahdollisina ehdokkaina Zimbabwen pääministerin
Morgan Tsvangirain , Íngrid Betancourtin, vietnamilaisen buddhalaismunkin
Thich Quang Don ja useita
YK:n alaisia järjestöjä.
Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ehdokkaana Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi on myös norjalainen henkilö ja järjestö. Verdens Gang –lehti kertoi, että ehdokkaiden joukossa on lillehammerilainen
Steinar Bryn ja Länsi-Balkanilla eri väestöryhmien lähentämisen puolesta toimiva
Nansen Dialognettverket.
Rauhanpalkinnon rajat
Vuonna 1895 tekemässään testamentissa Alfred Nobel perusti rauhanpalkinnon niitä varten, jotka tekevät eniten "kansojen veljeyden, armeijoiden lopettamisen tai supistamisen ja rauhankongressien muodostamisen ja levittämisen" hyväksi.
Norjan Nobel-komitea on palkinnosta päättäessään laajentanut näitä perusteluja viime vuosikymmenten aikana. Ihmisoikeudet otettiin mukaan 1960-luvulla ja ympäristöteot tällä vuosikymmenellä. Myös taistelu köyhyyttä ja tauteja vastaan on sisällytetty rauhantyöhön - usein syystäkin.
New Scientist -lehden uusimmassa numerossa kymmenen arvostettua tutkijaa ja järjestöjohtajaa kehottivat rajoittamaan rauhanpalkinnon perusteita. Tämä tapahtuisi perustamalla uusia, paremmin nimeään vastaavia Nobel-palkintoja. Niillä voitaisiin antaa tunnustus esimerkiksi työstä luonnon monimuotoisuuden puolesta ja AIDS:ia vastaan - asioita, joita Alfred Nobel ei 1800-luvun lopulla voinut aavistaa.
Vuonna 2007 Nobelin rauhanpalkinto meni Yhdysvaltain entiselle varapresidentille Al Gorelle ja YK:n hallitustenväliselle Ilmastonmuutospaneelille, sitä ennen vuonna 1999 puolestaan avustusjärjestölle Médecins sans frontières (Lääkärit ilman rajoja).
Ryhmän mielestä tämäntapaiset valinnat eivät sovi yhteen rauhanpalkinnon määritelmän kanssa, ja niiden perusteet ovat usein poliittisia. - Jos malaria saataisiin joskus pyyhityksi maan pinnalta, ainoa käytettävissä oleva tapa olisi palkita saavutus rauhanpalkinnolla, sanoi ryhmään kuuluva asiantuntija Larry Brilliant. - Taudin voittaminen olisi erinomainen asia, mutta kyseessä ei ole rauha.
Palkinto takaisin?
Amerikkalainen kolumnisti Randy Cohen kysyi puolileikillään The New York Timesissa, voitaisiinko jo myönnetty Nobelin rauhanpalkinto peruuttaa, jos palkittu henkilö osoittautuu myöhemmin kaikkea muuta kuin rauhantekijäksi. Cohen sanoo blogissaan, että esimerkiksi vuoden 1906 palkinto voitaisiin poistaa tilastoista, koska Yhdysvaltain presidentti Teddy Roosevelt oli tosiasiassa "väkivallalla uhkaileva kaveri", joka oli kuuluisa sotaisuudestaan. Sama kohtalo voisi Cohenin mielestä olla Jasser Arafatilla, aseellisen taistelun pitkäaikaisella puolestapuhujalla, joka sai rauhanpalkinnon vuonna 1994 yhdessä Israelin silloisen ulkoministerin Shimon Peresin ja maan pääministerin Jitzhak Rabinin kanssa.