Muun muassa palkitusta Joutilaat - dokumentista tuttu Virpi Suutari sanoo, että Auf Wiedersehen Finnlandin aihe muotoutui tehdessä:
- Tarkoitus oli alunperin tehdä yleisemmin Lapin sodasta Rovaniemen seudulla kertova dokumentti, mutta sitten tapasin naisen, joka Sodankylän eteläpuolelta lähti saksalaisten sotilaiden mukaan. Tajusin, että tässä on tämä dokumentin aihe. Saksaan lähteneitä naisia oli arvioiden mukaan ehkä noin tuhat, joka tapauksessa satoja.
Traagiselta tuntuva aihe sai Suutarin työssä useita sävyjä:
- Dokumentista tuli aika runollinen, melko surumielinen ja toisaalta hauskakin. Tämä on tarina jättämisestä, jätetyksi tulemisesta ja äitien ja poikien suhteista. Se kertoo ihmisistä ja ihmiskohtaloista, mutta taustalla on tämä erittäin mielenkiintoinen historian tapahtumakulku.
Legendoista muisteloiksi
Rovaniemellä syntynyt ja kasvanut Virpi Suutari sanoo, että dokumentin teko mursi paljon omia ennakkoluuloja:
- Nuorena koulutyttönä Rovaniemellä kuulin vain, että saksalaiset polttivat Lapin ja että heidän mukaansa lähteneitä naisia heitettiin laivoista mereen. Mereen ei kuitenkaan ketään heitetty, vaan naisista pidettiin matkalla aika hyvää huolta. Naiset koottiin ensin Pohjois-Norjaan, josta heidät vietiin Saksaan.
Naisista suurin osa palasi Suomeen vuosina 1945-1948. Heidät tuotiin maahan Hangon karanteenileirin kautta. Suutari onkin saanut paljon arvokasta materiaalia Valtiollisen poliisin eli Valpon Hangossa suorittamien kuulustelujen pöytäkirjoista.
- Yhdessä muisteloiden ja muun materiaalin kanssa näiden avulla naisten matka on ollut mahdollista rekonstruoida aika hyvin.
Pommituksien keskelle
Vaikka suurin osa naisista palasi takaisin Suomeen, ei kaikille käynyt yhtä hyvin. Saksa oli loppuvuonna 1944 ja keväällä 1945 kaoottisessa tilassa. Liittoutuneet pommittivat maata ja maajoukot lähestyivät Berliiniä sekä idästä että lännestä.
- Myös suomalaisia tyttöjä kuoli pommituksissa. Suurimmalle osalle ei kuitenkaan käynyt näin huonosti. Töihin he sen sijaan joutuivat, sillä koko maahan oli valjastettu sotaponnistuksiin. Naisia työskenteli muun muassa lentokentillä, sairaaloissa ja sukkia parsimassa. Saksalaiset kohtelivat tyttöjä hyvin, mutta sen sijaan liittoutuneiden sotilaat raiskasivat naisia. Ei välttämättä suomalaisia, mutta paikallisia.
Entäs sitten ne rakkaussuhteet?
- No, nehän päättyivät useimmiten onnettomasti. Miehet komennettiin saman tien rintamalle ja siihenhän se loppui. Kävi myös niin, että miehellä olikin Saksassa toinen perhe.
Kohta poissa on siskot
Suutari löysi dokumenttiaan varten useita naisia, jotka tekivät Saksan matkan ja palasivat ehyinä Suomeen. Dokumentissa on neljä varsinaista päähenkilöä.
- Täytyy olla iloinen, että näillä naisilla oli rohkeutta kertoa tarinansa. Hehän ovat nyt yhdeksänkymppisiä ja aika moni on varmasti ajatellut, että vie muistonsa mukanaan hautaan. Sitten tulee tällainen utelias dokumentaristi joka kyselee vaikeista asioista. Oli hienoa, että naiset jakoivat nämä asiat vielä kanssamme.
Suutarin dokumentti saa ensi-iltansa lähikuukausina. Dokumentaristi haluaa pitää oman ensi-illan Rovaniemellä, josta on lähtöisin. Paikka ja aika selviävät nekin lähitulevaisuudessa.