Jo pari vuotta sitten raportoitu kuopiolaistutkimus paljasti huolestuttavia tietoja viiltelystä. Joka yhdeksäs 12-18-vuotias oli viiltänyt itseään ainakin kerran, mikä on kansainvälisestikin paljon. Nuorten henkistä hyvinvointia koskevassa kyselyssä oli mukana yli 4 000 kuopiolaisteiniä.
Tutkija-sairaanhoitaja Marja-Liisa Rissanen Kuopion yliopistollisesta sairaalasta on jatkanut ilmiön tutkimista väitöskirjassaan. Tutkimus kattaa kahdeksankymmentä lehti- ja netti-ilmoituksilla eri puolilta maata tavoitettua viiltelyä harrastanutta nuorta. Tutkitut ovat vapaasti kirjoittaneet teoistaan tutkijalle.
Tyttöjen ilmiö Suomessa
Lähes kaikki itseään viiltelemällä vahingoittaneet olivat tyttöjä. Britanniassa viiltelyn on havaittu yleistyvän myös poikien keskuudessa.
Viiltely oli alkanut yleensä 13-14-vuotiaana, nuorimmalla vain 10-vuotiaana. Yleensä nuoret salasivat ja häpesivät tekemisiään.
- Pääasiassa se tapahtui yksin, mutta poikkeuksena jotkut suomalaiset nuoret viiltelivät toinen toisiaan. Sellaista kuvausta ei kansainvälisestä kirjallisuudesta löydy, tutkija Rissanen huomauttaa.
Toisaalta viiltelyn jälkien peittely oli usein huomiota herättävää.
- Kesäaikaan pitkähihainen pusero, ei mennä uimaan ollenkaan ja pääasiassa ollaan nenästä varpaisiin puettuna. Tai sitten pidetään ranteissa leveitä hikinauhoja, vaikka ei harrasteta urheilua, Rissanen luettelee epäsuoria viitteitä.
Viiltelijä saattaa voida ulkoisesti hyvin
Rissasen mukaan viiltelyä edeltäviä tekijöitä saattoivat olla riidat, erilaiset ristiriidat, monentyyppinen väkivalta, nuoreen itseensäkin kohdistuva väkivalta tai sen näkeminen, erilaiset pelot ja erilaisuuden kokemus. Listaan kuuluu myös yksinäisyys.
Ulkoapäin viiltelyn harrastamista ei voi aina nähdä.
- Itseään viiltelemällä vahingoittava nuori voi olla hyvin koulussa menestyvä, kiltti ja kunnollinen, tutkija kertoo.
Toisaalta joukossa on Rissasen mukaan myös nuoria, joilla on monenlaisia ongelmia: perheessä on väkivaltaa tai päihdeongelmia. Nuorilla itsellään voi olla päihdeongelmia. Heidät on jätetty tavallaan yksin selviytymään liian nuorena.
Tutkijan mukaan nuori pyrkii viiltelyllä auttamaan itseään, kun muut keinot eivät toimi.
- Ikävä kyllä tämäkään keino ei tunnu toimivan. Mutta tässäkin pätee se usein sanottu, että on helpompi sietää fyysistä kuin henkistä kipua, tutkija selittää nuoren tarkoitusta.
Viiltelyllä on pitkä historia
Viiltelyn kaltaiset rangaistukset tunnetaan vähintään Raamatun ajoista asti. Myös esimerkiksi oman ihon polttaminen tupakalla on samankaltainen ilmiö.
Sen sijaan esimerkiksi tatuointien ja lävistysten tarkoituksena ei ole tuottaa kipua. Kulttuurisesti hyväksyttyä silpomista ovat myös läpi korvanlehden pistetyt korvakorut, tutkija erittelee muita ilmiöitä.
Syömishäiriöitä tutkija pitää viiltelyä vakavampina.
- Niissä todellisuuden taju on vääristynyt, ja tavoitteena on kuolema.
Läheiset usein sivuuttavat havaintonsa
Sekä vanhemmat että esimerkiksi opettajat saattavat hämmentyneinä vain sivuuttaa viiltelyn jäljet.
Vammat tai vakavat tilanteet vaativat ammattiauttajia. Parasta hoitoa on Rissasen mukaan kuitenkin ennaltaehkäisy.
- Vanha ”rajat ja rakkaus” kuulostaa tylsältä, mutta pätee. Ja se että lapsen kanssa vietetään aikaa. Nykyään ympärillä on paljon virikkeitä, joita lapsi ei pysty käsittelemään. Siksi vanhemman aika on lapselle vielä tärkeämpää kuin ennen, tutkija muistuttaa.
Lapsen on myös saatava kasvaa rauhassa ja omaa tahtiaan.
- Vaikka meidän 13-14-vuotiaat tytöt näyttävät aikuisilta, he ovat ihan yhtä ikäisiään kuin 20 vuotta sitten.
Asiasta saa puhua
Jos kotona huomataan viiltelyn jälkiä, asiasta ei kannata huutaa tai panikoitua, tutkija neuvoo. Lääkäriinkään ei kannata heti rynnätä, ellei viiltoja ole paljon tai ne eivät ole syviä .
Sen sijaan Rissanen kehottaa läheisiä juttelemaan ja osoittamaan välittämistä, vaikka edes itkemällä.
Myös oikeaa tietoa saa viiltelystä tutkija Rissasen mielestä välittää, ilman että pelätään ilmiön sen takia leviävän. Hän muistuttaa, että itseään viiltelemällä vahingoittava nuori ei tule helposti ajatelleeksi jälkien pysyvyyttä. Arpia on jo korjailtu plastiikkakirurgien pakeilla.
- Nettikeskustelupalstalla eräs nuori äiti oli huolissaan siitä, miten hän kertoo lapselleen, miksi äidillä on kädet viiltoja täynnä, hän kertoo.
Viiltelyn harrastajilla on verkossa omat vertaistukisivustot. Tutkija-sairaanhoitaja Marja-Liisa Rissasta kiinnostaisi tutkia, miten ja mihin suuntaan ne vaikuttavat.
Terveystieteen maisteri Marja-Liisa Rissasen hoitotieteen väitöskirja itseään viiltelevän nuoren auttamisesta tarkastetaan Kuopion yliopistossa perjantaina 30.10.