Hyppää sisältöön

Leijat Kabulin yllä

Leijoja kaupittelevat pojat istuskelevat toimetonna Maan Isän kukkulalla Afganistanin pääkaupungin Kabulin laitamilla. Leijanlennätys on suosittu harrastus. Se on sallittua tytöillekin, ajatuksenlento ei läheskään aina. Toimittajan ammatti on naisille Afganistanin vaarallisimpia.

Kuva: Erja Tuomaala / YLE

Tänä perjantaina leijoja liitelee ilmassa alempana rinteillä vain muutama, tuulinen kukkula pysyy tyhjänä vapaapäivänviettäjistä. Hallitus on kieltänyt tuntemattomaksi jäävästä syystä leijanlennätyksen kahdeksi viikoksi. Ehkä virkamiehet haluavat tehdä itsensä tarpeellisiksi, toteaa kuljettajamme.

Myös sananvapautta kahlitsevat Afganistanissa edelleen vanhoillisten yhteisöjen mielivaltaiset määräykset. Toimittajan, erityisesti naisjournalistin ammatti on edelleen hengenvaarallinen. Afganistan on luokiteltu toimittajien kannalta maailman yhdenneksitoista vaarallisimmaksi valtioksi.

Sulkakynä tahriutuu vereen

Sanotaan, että aktiiviset naiset ovat Afganistanissa uhan alla. Naisjournalisteille uhka on kaksinkertainen. He ovat uhanalaisia sekä sukupuolensa että ammattinsa näkyyyden takia, nyt turvallisuus on heikkenemässä toki yleisestikin, ei vähiten Kabulin lisääntyvien iskujen vuoksi.

Tässä tilanteessa kansainvälinen yhteisö yrittää tukea hauraan yhteiskuntarauhan rakentamista myös kehitysprojekteilla. Suomen ulkoministeriö rahoittaa mentorointi– ja koulutushanketta, jossa täkäläiset naistoimittajat kurssittavat sikäläisiä kollegoja. Suomessa koulutusta organisoi Naistoimittajat -yhdistys.

Osallistuin tämän hankkeen alkuvaiheisiin viisihenkisen kouluttajaryhmän jäsenenä Kabulissa lokakuun alussa.

Salissa istuu 24 tiedonhaluista ammattilaista. Kehitysmaatodellisuus näyttäytyy jo työpajan alussa. Kun raapustamme tusseilla nimikylttejä, hankkeen sikäläisen organisaattorin Kabulin yliopiston edustaja, professori Jawad muistuttaa, että kynät kerätään pois eikä niitä saa pitää.

Suvun miehet eivät katso hyvällä

Afganistanilaisten naistoimittajien asennetta työhönsä leimaa rohkeus ja työskentelyoloja riskialttius. Näiden kahden nuoren journalistin nimikirjaimetkin on muutettu. Parikymppisen H:n isä on kuollut ja hän elättää perhettään lukemalla mainoksia ja uutisia ja työskentelemällä hotellin vastaanotossa. Tätä eivät H:n kaitsijoiksi pyrkivät serkut katso hyvällä:

- Miksi tulet niin myöhään kotiin, käveletkö koko matkan, nuoren tytön ei ole hyvä tavata miespuolisia hotellivieraita, serkkuni kyselevät. Olen vastannut, että luovun töistä ja keskityn opintoihin heti kun elätätte minut, äitini ja sisareni. Minua naitettaisiin 57-vuotiaalle lääkärille. Näin hänet, sopisi vaarikseni, H tuhahtaa. -Valitsen itse.

Kaduilla on välillä uhkaavaa

Rohkea on myös 18-vuotias S. Hän on vasta aloittelemassa journalistiopintojaan. Lääkäriperhe tukee S:n ammatinvalintaa, mutta yksin on hankalaa liikkua, välillä kaduilla on uhkaavaa. S rahoittaa elämäänsä juontamalla radioasemalla puhelinkontaktiohjelmaa ja soittamalla levyjä. Asemalle ei ole vakavia uhkauksia tullut.

- Soitan vauhdikasta ja iloista musiikkia, rockia ja poppiakin, vaikeina aikoina tarvitaan kepeää musiikkia, kuuluu journalistinalun huoneentaulu.

Nämä nuoret journalistit ovat etuoikeutettuja, heillä on lukutaito ja perheensä tuki. Silti, Afganistanissa useaan otteeseen asunut avustustyöntekijä huokaisee syvään. Hän toivoo, että päättäväisyys kestää ja että uhma sallitaan. Kun yhteisön paine kasvaa liian kovaksi, sen jäsenen on vain usein taivuttava.

Myrkkymalja on ylitsevuotavainen

Kabulia ei suotta kutsuta huhujen kaupungiksi. Kävin siellä edellisen kerran kuusi vuotta sitten.

Tarkoitukseni oli tavata silloisia haastateltaviani , piirtää heidän vaiheidensa kautta kuvaa Afganistanin nykytilasta. Varmin toivoni oli etukäteen Mustafa Guest Housen omistaja, herra Rais Mustafa. 2000-luvun alkupuolella New Jerseystä palannut bisnesleijona, joka uskoi entisen kotikaupunkinsa kasvuun ja päätti ottaa siitä myös taloudellisen hyödyn. Raisin työpöydällä oli käsiase, videoita, pilleripurkkeja, viskipullo, savukkeita ja peiliseinällinen ikkuna baarin puolelle.

Tavoittelen Raisia netitse ja puhelimitse, turhaan. Lopulta päätän mennä paikan päälle jättämään viestin. Hotelli on surullinen, hylätty ja pimeä, rappusissa kuukkelehtii jo aiemmalla käynnillä ollut tadzikkipappa. Hän sotkee kyselyni Mustafan veljeen tai isään.

Naapurin kirjakaupassa tiedetään paremmin. Kovaa ja korkealla eläneen paluumuuttajan elämäntyyliä ei katsottu hyvällä, käytössä on oman lain oikeus.

-Hän tukehtui, sai kai myrkkyä. Etkö sitä tiennyt, meni liian kovaa, ihan liian kovaa , selittää myyjä.

Mustafan leija ei lennä enää.

Suosittelemme sinulle