Leena Parkkinen kertoo miettineensä, millaista on odottaa kuolemaansa, kun vierellä on joku jo kuollut, joka jakaa kaikki yhteiset kokemukset. Siitä syntyi ensin novelli ja kahden vuoden päästä esikoisromaani.
Helsingin Sanomien raati, jota johti kirjallisuustoimittaja Antti Majander, valitsi vuoden esikoisteoksista ehdokkaiksi seitsemän romaania, kaksi runokokoelmaa ja yhden novellikokoelman. Raati oli mitalisijoista yksimielinen: Parkkisen lisäksi voittivat Teemu Kaskinen romaanillaan Sinulle, yö ja Jarno Lindemark runokokoelmallaan Tuleen heitetty kello.
Voittajateosta raati vertaa Günter Grassin Peltirumpuun, sillä kummankin näyttämö on freak show eli kummallisuuksien sirkus, jota elämäksi kutsutaan. Parkkinen liikkuu luontevasti maailmansotien välisen ajan pulan, vapaudenjanon, turmion ja tyylin sekoituksessa, jota tavataan nimittää dekadenssiksi, raatii maalaa.
Sinulle, yö -romaania raati kiittää sotaromaanien kliseiden romuttamisesta. Sen mukaan keskeisin kysymys taitaa kuitenkin olla, miten pitkään asioita voi vain katsoa sivusta.
Tuleen heitetty kello puolestaan valikoitui kolmanneksi, koska se on huikea poikkeus kotimaisessa lyriikassa: se on kokonainen runoelma. Teoksen ilmaisu on sekoitus filosofista ihmettelyä, yksityiskohtien kauneutta ja symbolien kehittelemää allegorista tarinaa, raati ihastelee.
Vuoden parhaan esikoiskirjan palkinto myönnettiin nyt 15. kerran. Se jatkaa J. H. Erkon esikoiskirjapalkinnon perinnettä. Palkinto on arvoltaan 15 000euroa.