Vuonna 1994 Helsingin Suutarilassa soitti yhtye, josta harva oli kuullut. Anttila -nimellä esiintyneellä yhtyeellä oli kaksi omaa kappaletta ja ohjelmassa yhteensä viisi kappaletta.
- Se oli sellaista nuoren miehen elämää 90-luvulla. Silloin taisi olla vielä lama ja Nirvana oli kova juttu, samoin Metallica, ja Red Hot Chili Peppers. Sitten alettiin soittaa bändin kanssa ja siitä löytyi uusi ulottuvuus, sanoo basisti Eero Heinonen, joka perusti yhtyeen yhdessä laulaja Lauri Ylösen ja kitaristi Pauli Rantasalmen kanssa.
Vuonna 2009 The Rasmuksen paluu vanhaan kouluun alkoi samalla kappaleella kuin yhtyeen ensimmäinen esiintyminen 15 vuotta sitten. - Myself kertoo 15-vuotiaan elämän hankaluuksista, kuinka on vaikeaa "be myself", olla oma itsensä, sanoo Ylönen.
Suutarilasta suosioon
The Rasmuksen keulahahmot tunnetaan usein tuttavallisesti "Laurina ja Eerona". Molemmat pitävät tärkeinä kouluvuosia Suutarilassa. - Suutarilassa sai hyvää tukea musiikkiharrastukselle, tässäkin koulussa oli kaksi rumpusettiä. Minulla kiinnostus musiikkin lähti siitä, kun sai vain paukuttaa ja tuntea soittamisen energian, sanoo Ylönen.
Eero Heinosen mukaan alkuvuosien Rasmusta ajoi eteenpäin halu saavuttaa jotain. - Meillä oli kova halu tai polte soittaa, joten kulutimme paljon aikaa harrastuksen kanssa. Kun aloimme menestyä, tuli soittamisesta vaivihkaa myös työ.
Rasmuksen kohdalla pitkäjänteinen työ on tuottanut myös tulosta. Vuoden 2003 albumi Dead Letters on 1,5 miljoonalla myydyllä kappaleella kaikkien aikoijen myydyin suomalaislevy.