Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 11 vuotta vanha

Mika Myllylän tiedote Suomen kansalle

Avaa Yle-sovelluksessa

Menestyksekkään kilpauransa päättävä Mika Myllylä toimitti tiistaina asianajajansa Antti Vainion välityksellä lehdistölle tiedotteen, jonka hän on otsikoinut testamentiksi Suomen kansalle.

Myllylä pyytää anteeksi virhettään ja kuvailee Lahdesta alkaneita tapahtumia elämänsä pahimmaksi painajaiseksi.

Mika Myllylä

Mika Myllylä ilmoittaa vetäytyvänsä täysin julkisuudesta. Hän ei aio järjestää dopingkärynsä takia lehdistötilaisuutta eikä antaa käryä koskevia haastatteluja.

Myllylä toteaa vastaavansa itse omista teoistaan, ja että hänen kohdaltaan taistelu on nyt ohi. Asianajaja Vainio sen sijaan ilmoittaa omalta osaltaan, että hän tulee jatkamaan tapaus Myllylän selvittämistä.

Testamenttini Suomen kansalle

"Tämä on testamentti, jota en koskaan uskonut joutuvani kirjoittamaan. Minut on kohdannut syvä suru. Sydämeni on murtunut, enkä tuskani määrää voi sanoin kuvata. Iso osa maailmaani mureni 28.2.2001, kun sain suureksi järkytyksekseni kuulla Lahden MM-kisoissa antamani doping-näytteen olevan positiivinen. Elämäni pahin painajainen oli alkanut.

Olen elämässäni aina pyrkinyt itse vastaamaan teoistani ja elämääni koskevista asioista, ja niin teen myös nytkin. Huippu-urheilijana minun olisi itse pitänyt ottaa selville ja olla tietoinen saamani aineen johtavan positiiviseen doping-tulokseen. Nyt saan tästä valtavasta erehdyksestä maksaa kalliin hinnan. Mielessäni pyörii monia kysymyksiä, ja vaikka kuinka yritän kapinoida vastaan, en voi tapahtunutta muuttaa.

Uskon, että Jumala tahtoi näin kohdallani käyvän. Sydämeni pohjasta haluan pyytää virhettäni anteeksi Suomen kansalta ja koko urheilevalta maailmalta. Samalla esitän nöyrät kiitokseni kaikille tukijoilleni vuosien varrelta. Te olette perheeni ohella auttaneet minua jaksamaan. Nyt jos koskaan tuki on tarpeen.

Urheilu antoi minulle paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun pienenä poikana Tervanevalle ensimmäisen kerran jalkani upotin, alkoi elämässäni suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosin ja nousin, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat hikeä ja kyyneleitä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin myös vahvuuden, jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä.

Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen Tervanevan mystinen kutsu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa."

Haapajärvellä maaliskuun 6. päivänä 2001

Mika Myllylä

STT

Suosittelemme sinulle