Masennuksen taustalta voi löytyä moninaisia syitä hormonitoiminnan heittelystä sosiaalisen tuen puutteeseen. Yksi masennukseen liittyvä tekijä on kuitenkin odotusten ja todellisuuden välinen ristiriita, uskoo terveystieteen maisteri Tarja Tammentie. Hänen hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirjansa tarkastettiin perjantaina Tampereen yliopistossa.
- Perheet kertoivat kuinka he odotusaikana odottivat sitä ihanaa, idyllistä perhe-elämää. Ja kun se totuus oli ihan toista, niin se tilanne hämmensi vanhemmat, Tammentie toteaa.
Äidin masennus vaikuttaa koko perheen elämään. Itkuinen ja itseään syyttävä äiti herättää hämmennystä puolisossa, joka pahimmillaan masentuu itsekin.
Masennuksella on vaikutuksia myös lapsen ja äidin väliseen vuorovaikutukseen. Pitkään jatkuvana se voi aiheuttaa jopa oppimishäiriöitä lapsilla.
- Silloin puhutaan tietysti pitkään jatkuneesta ja hoitamattomasta masennuksesta. Lyhyemmankin ajan kestävä masennus vaikuttaa kuitenkin heikentävästi perheen toimivuuteen, Tammentie sanoo.
Masennus jää usein piiloon
Äitiysmasennus on ollut aiempaa enemmän esillä julkisuudessa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Silti se jää edelleen usein piiloon.
Tarja Tammentien mukaan mielialamuutoksista pitäisi puhua neuvoloissa enemmän jo odotusaikana, jolloin ongelmat olisi helpompi ottaa puheeksi myöhemminkin.
- Uskallus hakea apua ei ole riittävää. Totuus on, että perheet menevät usein näyttämään neuvolaan ne parhaat puolensa ja ongelmista ei osata tai uskalleta kertoa.
Tutkimuksessa äitiysmasennuksesta kärsivät perheet kokivat, että neuvoloissa heitä hoidettiin liukuhihnalta. Lapsi mitattiin, punnittiin ja rokotettiin, mutta aikaa ei jäänyt kokonaisvaltaiseen vuorovaikutukseen.
Isät mukaan neuvolaan!
Tammentien mukaan isät pitäisi saada neuvoloihin mukaan useammin. Hän uskoo, että isien voisi olla helpompi ottaa puolison masentuneisuus puheeksi.
Kahden lapsen äiti Hannaleena Mäkinen sairastui äitiysmasennukseen kuusi vuotta sitten, esikoisensa syntymän jälkeen. Masennus esti iloitsemasta lapsesta, mikään ei ollut tarpeeksi hyvin.
- Sitä tiesi, että nyt pitäisi olla kaikki hyvin ja pitäisi olla onnellinen, mutta ei sitten ollutkaan - ehkä siitä lapsen hoitamisesta tuli semmosta suorittamista, Mäkinen kuvailee.
Hannaleena Mäkinen pitää hyvänä sitä, että neuvoloissa äidin mielialaa tarkkailtaisiin tarkemmin. Hän myöntää, että oman tilan huomaamiseen ja tunnustamiseen on kynnys. Hannaleenan mukaan se kannattaa kuitenkin ylittää.
- Mä en ole hetkeäkään katunut, että tunnustin sen, että olen masentunut. että Sen jälkeen asiat alkoi rullaamaan paljon paremmin ja sain apua. Todellakaan siinä ei ole mitään pelkäämistä, että tunnustaa asian.
Hannaleena Mäkinen sai omaan masennukseensa apua samassa tilanteessa olevien äitien ryhmästä ja toimii nyt itse äitiysmasennuksesta kärsivien yhdistyksen, Äimä ry:n vertaisäitinä.
- Samalla kun auttaa muita, niin siinä käsittelee omaakin tarinaansa ja vahvistuu myös itse. Ei tarvitse olla täydellinen ihminen voidakseen auttaa muita.