Kaukaloissa tapahtuvien jääkiekkotappeluiden ottaminen niin usein väkivallan vastustamisen kohteeksi, on lopulta aika erikoista. Käytännössä kaikki vakavat vammat jääkiekkopelissä syntyvät vääristä taklauksista tai huolimattomasta, kenties yhä vielä joskus tahallisestakin mailankäytöstä.
Ne tappelut, joista kunnianarvoisa viestintäneuvos Jaakko Paavela tiistaina HS:ssa avasi jälleen kerran keskustelun, ovat lähinnä surkuhupaisan näköisiä keinoja kanavoida hetkellistä vihatunnetta ainakin vähän freudilaiseen malliin.
Paavelan avaukseen otti välittömästi kantaa SM-liigan toimitusjohtaja Jukka-Pekka Vuorinen, joka selvästi oli ärsyyntynyt Paavelan koko pelin organisaatiota vastaan kääntyneeseen kannanottoon. Kokonaan Vuorinen ei saanut vastauksessaan ärsyyntymistään peitetyksi, mutta pidän silti Vuorisen ulostuloa harvinaisen ryhdikkäänä suomalaisen urheilun ammattijohtajan reaktiona.
Mihin kamerat kun tapellaan?
Liian usein meillä urheilussa työskentelevät nöyristelevät ulos tulevien "nimekkäiden" kannanottojen ja usein jopa syytösten edessä. Vuorisen reaktio oli sekin freudilainen tapa kanavoida suuttumus välittömästi ulos, mutta sellaisenaan hieno esimerkki muille urheilujohtajille ainaisen nöyristelemisen tarpeettomuudesta.
Eikä tämä nyt ole kannanotto siihen kuka on oikeassa. Samaa mieltä Paavelan kanssa on helppo kuitenkin olla siitä, ettei tehokkaan peliajan ulkopuolella käytäviä, sinänsä esimerkiksi nyrkkeilyyn verrattuna säälittäviä iskujenvaihtoja pidä näyttää televisiossa. Uutisluontoisissa lähetyksissä niiden karsiminen on sinänsä helppoa, mutta ongelmia syntyy sitten kun jollakin kanavalla on oikeudet lähettää koko ottelu.
Kun nyrkit alkavat heilua useimmiten osumatta mihinkään, mihin pitäisi kamerat suunnata? Yleisöön, jolloin nähtäisiin toisaalta yleisön reaktio jään tapahtumiin. Ei hyvä. Muuta pitää keksiä.
Koska jääkiekkoa nykyisin näytetään lähinnä Paavelankin edustamilla kaupallisilla kanavilla, niin voisihan yksi mahdollisuus olla tarjota tappelujen aikana kanavaryppään muita tuotteita antamalla ruutuun vaikkapa ohjeita siirtymisestä maksulliselle pornokanavalle! Se tietysti toisi uusia ongelmia.
Ja keskusteluja, kannanottoja, mielipiteitä. Maailman karavaani kulkee keskustelukeitaalta toiselle samaan aikaan kun aavikolla jytisevät isommat paukut.
NHL vetosi Freudiin
Kun Torontossa astuu sisään "Hockey Hall of Fameen" niin ensimmäisenä tulijaa tervehtii kookas maalivahdin patsas. Patsaaseen hahmotettuna on Ken Dryden, Torontossa syntynyt ja yhä taas siellä asuva maalivahti, jonka kahdeksan pelivuoden aikana Montreal Canadiens voitti kuudesti Stanley cupin eli NHL:n mestaruuden.
Dryden kirjoitti jo vuonna 1983 sittemmin monta uusintapainosta tuottaneen kirjan nimeltä "The Game", jota pelaajan kirjoittamana on pidetty ainakin siellä päin maailmaa yhtenä kaikkien aikojen urheilukirjoista. Varsin hyvä kirja se onkin.
Dryden ottaa kantaa myös kaukalotappeluihin ja todistaa, että NHL aikanaan valitsi tämän tien pyrkimällä ennen muuta kitkemään mailalla vahingoittamisen. Nyrkkien heiluttaminen ja paitojen riisuminen oli järjestölle helpompi sallia, koska taustalta oli löydettävissä freudilainen oppi: suuttumus ja viha synnyttävät paineita, joiden purkaminen nopeasti on välttämätöntä ennen kuin ne johtavat vakavampiin seurauksiin. Ja koska jääkiekkokaukalon pienessä tilassa purkautumista ei voida välttää, on parempi se suunnata niin, että se on siedettävintä - tässä tapauksessa NHL näki, että nuo nyrkkinujakat ovat sellaisia.
Dryden maalivahtina pystyi hyvin seuraamaan tuota kehitystä. Hän tuli jo silloin siihen tulokseen, että NHL oli väärässä, koska "jos Freud oli purkautumisteoriassaan oikeassa, oli myös antropologi Desmond Morris oikeassa"!
Morris näet todisti, että tappeleminen saattaa paitsi auttaa vihan purkamisessa myös synnyttää uutta vihaa ja uusia mahdollisuuksia väkivaltaiseen käytökseen. Samaa todisti myös toinen antropologi Richard Sipes, joka edusti nykyisinkin vallitsevaa kantaa, että väkivalta synnyttää väkivaltaa.
Kirjassaan Dryden, joka on lakimies koulutukseltaan, Kanadassa kahdesti valittu parlamenttiin ja toiminut sosiaaliministerinä, ihmetteleekin jo vuonna 1983, että NHL kuvitteli freudilaisen purkautumisen voivan olla mahdollista ainoastaan väkivallan kautta. - On olemassa kuitenkin valtava joukko pelaajia, jotka osaavat hoitaa turhautumisensa sääntöjen puitteissa, luistelemalla nopeammin, laukomalla kovemmin, osoittamalla olevansa pelaamalla vastustajaa parempi, kirjoittaa Dryden.
Ei kiekolla ole "väkivaltaoikeutta"
Yhä vieläkin näkee kuitenkin myös Suomessa kannanottoja, joiden mukaan "tappelut kuuluvat jääkiekkoon". Tämä on suora seuraus siitä, että NHL aikanaan lähti mukaan "freudilaiseen seikkailuun" ajoittain suorastaan ohjatessaan kaukaloturhautumista mailan käytöstä nyrkkien käyttöön.
Drydenin tapaisten pelaajien ajatukset eivät silloin löytäneet sijaa organisaation yläpäässä.
Ei jääkiekolla ole yksinoikeutta väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Se on sen vain ominut itselleen, eikä haluaisi oikeastaan päästää siitä irti. Kai siinä on jotain vanhaa miehisyyskäsitettäkin takana.
Ihan varmasti käsipallossa, rugbyssa, amerikkalaisessa jalkapallossa australialaisesta puhumattakaan, lähes kaikissa palloilulajeissa syntyy purkautumista edellyttävää suuttumuksen, turhautumisen tai jopa vihan tunnetta. Silti tappelut näissä lajeissa ovat hyvin harvinaisia!
Jääkiekossa tappeleminen on perinne, jota on vaikea riisua. Keisari pitäisi todella ensin paljastaa itsensä saadakseen uudet vaatteet.
Erotuomarit, joita Paavela kannanotossaan syyttää jopa tappelujen
sallimisesta ja hyväksymisestä, ovat ihan väärä taho synnyttämään muutosta. Heillä ei ole yhtään sen paremmat mahdollisuudet ennalta ehkäistä väkivaltaa kaukalossa kuin poliiseilla kaduilla tai asematunnelissa.
Kuten Vuorinen vastauksessaan toteaa, suurin osa jääkiekko-otteluista pelataan ilman väkivaltaisia tappelupurkauksia. Mutta verrattuna muihin, nopeisiin ja jo pelitavaltaan väkivaltaisiin peleihin, vain jääkiekossa käytännössä tapellaan säännönmukaisesti.
Siitä voidaan päästä pois vain etsimällä uudenlaista purkautumisen filosofiaa.
Arto Teronen