Roy Hodgson on ollut jo vuosikymmeniä tunnettu nimi valmentajamarkkinoilla. Mutta tyypillistä kyllä, hänen nousunsa isoksi nimeksi tapahtui viimeiseksi vasta hänen kotimaassaan, Englannissa. Menestystä tuli Ruotsissa, Sveitsissä ja Italiassa ennen kuin hän valmensi elämänsä ensimmäiset ottelunsa Englannissa, Blackburnissa. Se sessio ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja matka jatkui ja näytti jossain vaiheessa olevan päämäärätön.
Valmennuspesti Suomen A-maajoukkueessa vei lopulta takaisin Englantiin ja pitkän ja menestyksekkään uran kruunuksi ja helmeksi varmistui tiistaina neljän vuoden sopimus Englannin A-maajoukkueen kanssa. Hän teki pitkän työrupeaman ulkomailla ja viimeisinä vuosina hyvin myös kotimaassaan ja nyt hän sitten pääsee toteuttamaan jokaisen englantilaisen managerin unelman, maajoukkuepestin.
Hodgson on aina ollut kiinnostunut maajoukkuevalmennuksesta. Sveitsin hän vei aikoinaan kahteen lopputurnaukseen, Emiraateissa ei menestystä niin paljoa tullut, mutta Suomen hän taas vei lopputurnauksen huulille karsinnoissa, jotka ratkesivat vasta viimeiseen otteluun. Hän ei ole myöskään salannut sitä, että hän on aina ollut käytettävissä myös myrskyisään Englannin maajoukkuevalmentajan pestiin.
Kovin moni ei ole yhtä julkisesti tätä haluaan tuonut esiin, kuten esimerkiksi Harry Redknapp. Roy taas on ja se halu – sekä myös kokemus maajoukkuevalmennuksesta – oli varmastikin yksi suuri syy siihen, että valinta lopulta osui Roy Hodgsoniin.
Englanti ainakin tietää, mitä he saavat. Roy Hodgson luottaa ja on aina luottanut tiukkaan puolustusorganisaatioon.
Jari Litmanen
Englanti ainakin tietää, mitä he saavat. Roy luottaa ja on aina luottanut tiukkaan puolustusorganisaatioon enkä usko, että hän tulee tätä pelifilosofiansa kulmakiveä muuttamaan nytkään. Pienenä kysymysmerkkinä onnistumiseen näen sen, että miten joukkue omaksuu pelitavan.
Pitää muistaa, että parhaat tuloksensa viime vuosina hän on saavuttanut joukkueissa, jotka ovat lähteneet useimpiin otteluihin altavastaajina, kuten Fulham, WBA tai Suomen A-maajoukkue, joissa on ollut käytettävissä hieman vaatimattomampi materiaali kuin monilla vastustajista. Nyt Englannin maajoukkueessa materiaali on vahva ja muistissa on Liverpool, joka ei ollut materiaaliltaan altavastaajan asemassa, eivätkä asiat lähteneet toimimaan toivotulla tavalla.
Itse tunnen Roy Hodgsonin jo vuodesta 1988. Kävin silloin harjoittelemassa Royn valmentaman Malmö FF:n kanssa. Pian tiet kohtasivat uudestaan, kun Roy oli siirtynyt sveitsiläiseen Xamaxiin ja hän halusi minut joukkueeseen 1990 ja 1991.
Muistikuvat ensimmäisistä tapaamisista ja nykykuva kertovat tarkkaan seuraavaa: mies ei ole muuttunut pätkääkään. Hän on tinkimätön, kovan asenteen ammattilainen, joka ei yksinkertaisesti halua hävitä eikä voi sietää häviämistä. Tämä on Royn ohjenuora vielä tänäkin päivänä 64-vuotiaana ja paljon nähneenä, ihan niin kuin se oli 24 vuotta sitten ensitapaamisemme aikoihin Malmössä.
Tämä toivottavasti johtaa siihen, että Englannin pitkään odotettu läpimurto aivan kärkisijoille toteutuu nyt. Ainakin Roy Hodgsonilla on selkeä ja kirkas visio siitä, miten menestystä saavutetaan.
Jari Litmanen