Voittoon riitti Janne Niskalan viivakuti, joka ohitti Vitali Kovalin. Isossa kuvassa Leijonien esitys oli kuitenkin juuri odotetun kaltainen. Suomi piti kiekkoa hallussaan enemmän ja oli koko ajan hyvässä puolustusvalmiudessa. Valko-Venäjän paikat olivat erittäin vähissä, ja Suomen lisämaalit esti vain heikko viimeistely.
Etenkin ottelun alku oli Leijonilta vakuuttava. Ensimmäinen 15 minuuttia meni pelillisesti täysin käsikirjoituksen mukaan. Tämän jälkeen peli meni ajoittain puskemiseksi ja roiskimeksi, mutta pääosin Suomi pelasi haluamallaan tavalla. Viivelähtöjen käyttöä pienensi Valko-Venäjän karvaaminen korkealta.
Puolustusvalmiutta vaalittiin tavallaan jopa liian kanssa. Valko-Venäjä ei päässyt montaakaan kertaa hyökkäämään edes tasavoimaisena ottelun aikana. Vähät paikat Kari Lehtonen selvitti Suomen maalilla erinomaisella varmuudella. Lehtonen suorastaan huokui itsevarmuutta, mikä lupaa hyvää jatkolle.
Myös erikoistilanteet olivat lyönnissä. Suomi sai ylivoimalla kiekon alueelle poikkeuksetta kivuttomasti. Maaleja ei syntynyt, mutta parhaat paikat tulivat ylivoimalla. Kiekko alkaa kyllä tätä menoa mennä reppuun ajan kanssa. Alivoimalla Suomella ei ollut mitään hätää.
Sitten ongelmakohtiin. Koko Suomen joukkueelta puuttui maalinteosta päättäväisyyttä. Tämä näkyi etenkin maalinteon tukitoimien puuttumisena. Maalilla ei ollut tarpeeksi liikettä, ja Koval sai tehdä työtään rauhassa. Heikko viimeistely oli heikkoa viimeistelyä ennen kaikkea sen takia, että sitä ei tuettu.
Kaikki neljä ketjua kyllä saivat kiekon alueelle, mutta tasakentällisin laadukkaita maalipaikkoja tuli avauserän jälkeen verrattain vähän. Käydään läpi kipukohtia ketju kerrallaan.
Jokinen jäi ulkopuoliseksi
Ykkösketju: Kokonaisuudessaan vahva esitys. Ei antanut mitään saumoja vastustajalle. Peli oli kuitenkin tehotonta. Maalipaikoissa vastuuta siirreltiin loppuun asti, eikä maalille menty tarpeeksi hanakasti. Tuomo Ruudun kaltaisen pelaajan kokoinen aukko siis.
Pelaajat ovat tietyllä tavalla liian samantyyppisiä. Valtteri Filppula ja Mikko Koivu saavat myrskyn aikaan vastustajan päädyssä, mutta Jussi Jokisen rooli hyökkäyspäässä jää vähän epäselväksi. Jokinen jäi vähän ulkopuoliseksi. Kokonaisuudessaan kuitenkin erittäin positiivinen esitys kolmikolta, joka vasta totuttautuu isoon kaukaloon ja Jukka Jalosen pelitapaan. Annetaan aikaa.
Kakkosketju: Kokonaisuudessaan Suomen vahvin osa-alue. Heti avausvaihto näytti, että Bratislavan kultakevään ketju on taas vahvassa lyönnissä. Tämä ketju miehitti myös maalinedustan Suomen ketjuista parhaiten, kiitos pitkälti Janne Pesosen. Ketju myös hankki valtaosan Suomen ylivoimista vahvalla haastamisellaan.
Miinuspuolena ketjun arvosanaan jää se, että se oli puolustusvalmiudeltaan Suomen heikoin. Jarkko Immosen ketjua vastaan Valko-Venäjä pääsi muutaman kerran iskemään vastaan niin, että se ei hyökännyt alivoimaisena. Mutta sitä varten on Kari Lehtonen. Lehtonen paikkasi loistavasti.
Kolmosketju: Niko Kapasen ketjulta vahva esitys. Ketju pelasi juuri niin kuin ajateltiin. Komarov ja Joensuu rymysivät ja haastoivat, Niko Kapanen tasapainotti. Kapanen tuki muutaman kerran oikea-aikaisesti ja oli lähellä maalintekoa. Komarov oli Suomen parhaimmistoa.
Nelosketju: Sai painettua myös pelin vastustajan päätyyn säännöllisesti, mutta kunnollisille maalipaikoille tämä ketju ei päässyt. Katosi kuvasta sen jälkeen, kun jäähyjä alkoi tulla. Se on ymmärrettävää, kun vastuu pieneni.
Puolustus: Kokonaisuudessaan vankka esitys puolustukselta, joka sai hyvin tukea hyökkääjiltä. Lasse Kukkoselta ja Topi Jaakolalta jälleen kerran jämäkän varma esitys. Heikoin lenkki oli Joonas Järvinen, joka vaikutti MM-debyytissään hivenen hermostuneelta ja antoi muutaman huonon syötön. Ehjä esitys pakkikahdeksikolta, jota ei kuitenkaan juurikaan testattu vielä.
"Ongelmat" olivat kaiken kaikkiaan melkoisia lillukanvarsia, joista päästäneen eroon, kun turnaus etenee. Kaiken kaikkiaan Suomen peli on selkeästi valmiimmalla tasolla kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Kanadan. Tämä tuskin yllättää ketään tosin.
Avausottelun suurin viesti oli siinä, että joukkue ei pienestä hätkähdä. Kotikisojen paineen negatiivisesta vaikutuksesta ei ollut merkkiäkään, vaan keskittyminen pysyi koko ajan oleellisessa. Joukkueen luottamuksesta itseensä kertoi jo pelkästään se, että peluutusrytmi ei vaihtunut missään vaiheessa ottelua.