Kevätsateiden aikaan kaduille voi nousta suoranainen matojen armeija. Joukon paksukaisia ovat kastemadot eli kastelierot, pienempikokoisia ovat onkilierot, peltolierot ja tunkiolierot.
- Lierot kuuluvat harvasukamatoihin, tarkentaa intendentti Jukka Kettunen Kuopion luonnontieteellisestä museosta.
Sateella matojen onkalot voivat täyttyä vedellä, jolloin ne pakenevat maan pinnalle. Keväisin matojen ahdinko voi olla pahempi, jos maan syvyyksissä on vielä routaa, eikä vesi pääse imeytymään yhtä hyvin kuin kesällä.
Kotionkalo syntyy syömällä
Lierot syövät tiensä maan sisään ja voivat kaivautua ainakin metrin syvyyteen riippuen siitä, millaista maaperä on. Kaivauksissa madon syömä materiaali menee elimistön läpi ja tulee toisesta päästä ulos.
Ravinnoksi lierot käyttävät sen sijaan esimerkiksi maahan pudonneita lehtiä.
- Ne vetävät maan pinnalta osittain hajonneita lehtiä, Kettunen selittää.
Lierot ovatkin siten hyödyllisiä ja ne viihtyvät erityisesti paikoilla, jossa on lehtipuukariketta. Tosin madotkaan eivät Kettusen mukaan hajota nuukahtaneita lehtiä viimeiseen asti, vaan lopusta huolehtivat erilaiset mikrobit.
Yksi erikoisimmista seikoista liittyy lierojen lisääntymiseen; madot voivat nimittäin olla lähtökohtaisesti sekä koiraita että naaraita. Paritellessa niistä toinen ikään kuin ottaa käyttöönsä koirasominaisuudet ja toinen naarasominaisuudet.
Lierot itse ovat hyvää ravintoa esimerkiksi linnuille, siileille, kontiaisille ja päästäisille. Ja kalamiehille pienet lierot ja kastikkaat kelpaavat tietysti täkyiksi.