Ropina käy, kun lehtokotilot tippuvat pastasiivilään. Ne huuhdellaan kevyesti juoksevan veden alla. Pääraaka-aine on valmis ruoanlaittoon.
Tai tarkemmin ottaen kotiloita on valmisteltu koettelemukseen jo parin viikon ajan. Kaikki alkoi siitä, kun Yle Lahti päätti selvittää, onko niljakkaasta pihojen ongelmasta johonkin hyödylliseen kuten syötäväksi.
Kotilot kerättiin pihalta ämpäriin, jonka pohjalle laitettiin jauhoja. Kotiloita pestiin päivittäin. Parissa viikossa jauhot puhdistivat lehtokotilot syömäkelpoiseksi.
Valkosipuli kruunaa annoksen
Koulutuskeskus Salpauksen kokkiopiskelija Aleksi Timonen heittää pannulle voita, valkosipulia ja salottisipulia. Niitä paistetaan hetki.
Sitten lisätään lehtokotilot, tujaus valkoviiniä ja annetaan ruoan muhia pannulla vartin verran. Kotilot ovat hetkessä hengettömiä.
Kokkiopiskelija Timosen toimia seuraa sivusta Arttu Ruusunen, joka aikoo ehdottomasti maistaa lehtokotiloannosta.
- Tämä on perinteinen valkosipulietanapohja eikä se voi epäonnistua. Aion maistaa, sillä etanat ovat herkkua.
Maukas yllätys
Kotiloiden matka lautaselle alkoi pari viikkoa sitten Nanna Salmen pihalta. Myös Salmi on saapunut Salpauksen kokeilukeittiöön, mutta ei ole vielä vakuuttunut siitä, uskaltaako hän maistaa lautasella liemineen killuvia kotiloita.
- Näyttää herkulliselta, mutta valitettavasti tiedän, mitä ne ovat. Olen vihannut niitä sydämeni pohjasta, liiskannut niitä tuhansittain ja nähnyt, mitä sisältä pursuaa. Tieto lisää tuskaa, hän irvistää.
Aleksi Timonen rohkaisee Salmea kauhomaan kotilon lusikalle ja laittamaan sen suuhun.
- Nämä popsitaan kuorineen päivineen, Timonen huomauttaa.
Salmen kasvoille nousee helakka puna. Lopulta hän maistaa – empien.
- Todella hyvän makuinen. En voi uskoa, että söin juuri lehtokotilon. Hitsin hyvän makuista!
