_”Olen ollut 2½ vuotta nykyisessä työpaikassa. Tänä aikana täällä on tehty noin 5 organisaatiouudistusta. Suurinpiirtein siis puolen vuoden välein.” _Näin kertoo nimimerkki Lettu.Organisaatiomuutosten tahtia kuvataan verkkokeskustelussa pakkomielteiseksi. Muutaman keskustelijan kertoman mukaan työpaikka on muutoksen jälkeen kaaoksessa noin vuodesta kahteen vuoteen.
Sen vuoksi lähes kaikki aihetta kommentoimaan intoutuneet totesivat uudistusten yleensä vain hankaloittavan työntekoa, aiheuttavan väsymystä ja työmotivaation laskua. Possu kommentoi: ”Olen yliopistossa kokenut kymmenen vuoden aikana ainakin 3 isoa organisaatiomuutosta, ja ne eivät ole tuoneet kovinkaan paljon hyvää, paljon huonoa ja niiden läpivientiin on mennyt todella paljon aikaa. Yhtenä seurauksena on se, että työntekijät eivät enää ollenkaan viitsi kehittää organisaation toimintaa itse, koska sietokyky erinäköisten muutosten suhteen on nolla.”
Myös Nokia Oy:n Oulun yksikön pääluottamusmies Mikko Merihaara kertoo, että Nokiassa lukuiset uudistukset ovat monesti olleet henkilöiden nimeämisiä eri tehtäviin.
- Nämä muutokset ovat olleet henkilöstöstä nyt vähän turhauttavia, koska ei näy sellaista selkeää muutosta, kun vaihtuu joku henkilö johonkin tiettyyn paikkaan.
Merihaaran mukaan muutoksia perustellaan usein ympäripyöreästi ”kustannussäästöillä” ja henkilöstölle jää usein epäselväksi uudistusten hyöty.
Mihin organisaatiouudistusten sijaan esimerkiksi Nokialla sitten tulisi keskittyä?
- Kommunikaation parantamiseen. Tiedon kulkemiseen sekä ylhäältä alaspäin että alhaalta ylöspäin ja sivusuunnassakin, siihen pitäisi keskittyä enemmän, Merihaara esittää.
Takana huono johtajuus
Eräs merkittävä syy organisaatiouudistusten ongelmissa on kommentoijien mukaan puutteet johtajuudessa. "_Ylhäältä piirretään rajat ja jätetään ihmiset selviytymään uusista kuvioista miten taitavat. Ei se ole toiminnan tehostamista, vaan ainoastaan jarruttamista", Satunnainen vastaantulija _kommentoi. Epätrolli esittää, että ”valitettavan usein näitä harrastavat pomot, jotka haluavat näyttää osakkeenomistajille "arvonsa" ja sitten järjestävät näitä teennäistoimia.”
Puutteet johtajuudessa puolestaan johtuvat nimimerkin Pörssiyhtiöt tuuliajolla mukaan omistajarakenteen muuttumisesta. ”Jatkuvat organisaatiomuutokset ovat seurausta siitä ettei firmoissa ole enää henkilöomistajia, joilla olisi näkemystä ja jotka lopettaisi hölmöilyn. Sen sijaan todellinen päätösvalta pörssiyhtiöiden hallituksissa on institutionaalisten sijoittajien (eläkevakuutusyhtiöt, sijoitusrahastot, valtio, yms.) palkatuilla edustajilla, joilla ei ole mitään käsitystä edes siitä mitä firma tekee. Strategiat ovat sekavaa liirumlaarumia kasvusta ja kannattavuudesta, vailla minkäänlaista konkretiaa kuinka kasvu ja kannattavuus toteutuu.”
_Androgyyni Kyyninen kiteyttää nykypäivän johtajuuden ongelmat siihen, että pomoksi päästäkseen tulee olla ”pienet aivot ja terävät kyynärpäät” _ja siteeraa sanojensa vakuudeksi runoilija Lauri Viitaa:
"Sen joukon johtajaksi nimittäisin,
ken pitkäkaulaisin on, pienipäisin
ja takapuoleltansa täyteläisin. -
Kas, kun jää painopiste matalalle,
voi nousta kukonnuppi korkealle
ja loistaa tunkiolta maailmalle!"