Nyt tiedän, että murhaaja ihailee tarkka-ampujalegenda Simo Häyhää ja Saksan armeijaa.
Nyt tiedän, että hän harrastaa Airsoft-taistelupelejä, mutta pitää myös muumeista.
Nyt tiedän, ettei mikään viittaa teon suunnitelmallisuuteen ja että tekijä kuvaa tapahtumia aivan kuin katselisi filmiä.
Sunnuntai-iltana 19.30 lopetin pahuuden tirkistelyn.
Tein tietoisen päätöksen: nyt riittää märehtiminen murhaajan mielenmaisemassa; nyt en enää keskity tekijän halpahintaiseen salaperäisyyteen. En myöskään halua selittää pahaa pois maalailemalla suurella pensselillä Hyvinkään murhien yhteyksiä miehiseen väkivallan kulttuuriin tai kilpailuyhteiskunnan paineisiin.
Maskuliininen väkivallan kulttuuri ei murhannut Hyvinkäällä.
Olisiko jo aika kutsua pahaa pahaksi ja vihata terveesti niitä, jotka tuhoavat toisten elämän?
Kilpailuyhteiskunta ei murhannut Hyvinkäällä.
Hyvinkään murhaaja on 18-vuotias yksilö, jonka mielentilasta meillä ei ole tarpeeksi tietoa. Hän teki viime kädessä valintansa itse - joko täydessä ymmärryksessä tai ymmärrystä vailla.
Miettikää siis vielä kerran ennen kuin kiirehditte selittämään Hyvinkään murhat reaktioksi yhteiskunnallisiin tai kulttuurillisiin epäkohtiin. Ei murhaaja mikään uhri ole, eikä murhaajan ja uhrien välistä eroa pitäisi hämärtää epämääräisillä yhteiskunnallisilla selityksillä.
Minne muuten on hävinnyt terve viha tekijää kohtaan? Onko nykyään eettisesti epäkorrektia korostaa yksilön moraalista vastuuta joukkomurhasta ja halveksia hänen raukkamaista ja mielipuolista tekoaan?
Siltä näyttää. Suomalainen päivystävä humanisti suosii nykyään sisäsiistejä yhteiskunnallisia selityksiä, eikä halua liata käsiään yksilön pahuuteen. Olisiko jo aika kutsua pahaa pahaksi ja vihata terveesti niitä, jotka tuhoavat toisten elämän?
Ruben Stiller
Kirjoittaja on toimittaja ja Pressiklubi-ohjelman juontaja