Valtion laaja tuki Suomen eri alueille ei tulevaisuudessa ole itsestäänselvyys. Oulun yliopiston maantieteen laitoksen professorin Sami Moision mukaan yhteiskunnallisissa puheissa on merkkejä metropolivaltioajatuksesta, talouden avulla hallitsemisesta.
- Metropolivaltiokehityksessä jokaisen alueen velvollisuus on osoittaa se, että ne tulevat toimeen tässä markkinavetoisessa maailmassa ilman aikaisempaan verrattuna samankaltaisia laajoja tulonsiirtoja, Moisio sanoo.
Sami Moision mukaan supistettu keskusverkkoajattelu on ollut esillä esimerkiksi niin sanotussa innovaatiokeskuspolitiikassa. Siinä pyritään vajaan kymmenen innovaatiokeskuksen muodostamiseen Suomen eri alueille. Esimerkiksi Lappi ja Rovaniemi jäisivät tämän kehityksen ulkopuolelle.
- Tämä metropolivaltioajatus on tullut jatkuvasti enemmän ja enemmän esille erilaisissa alueelliseen kehittämispolitiikkaan liittyvissä puheenvuoroissa.
Moisio kuitenkin muistuttaa, että metropolivaltioajatus ei toistaiseksi ole murtautunut suomalaisen yhteiskuntapolitiikan ytimeen.
- Meillä jatketaan yhä vielä kuitenkin hyvin laajan kaupunkiverkon kehittämistä.
Metropolivaltio vs. hyvinvointivaltio?
Moision mukaan metropolivaltiokehityksen voimakas eteneminen ja sitä ajavat puheenvuorot kyseenalaistavat alueen keskeiset instituutiot, kuten yliopistot, ammattikorkeakoulut ja julkisin varoin rakennetut alueelliset instituutiot.
- Puheenvuoroissa painotetaan voimakkaasti sitä, että suomalaiset alueelliset rakenteet ovat liian hajautuneita, että meillä on liikaa ammattikorkeakouluja, meillä on liikaa yliopistoja, että meillä ei ole varaa niihin tässä avoimessa taloudessa, Moisio selventää.
Metropolivaltioajattelu on Moision mukaan tullut Suomeen jäädäkseen.
- Kun katsotaan niitä oppeja, jotka suomalaiseen alueelliseen kehittämispolitiikkaan ovat maailmalta levinneet, niin niissä aikaisempaa voimakkaammin korostetaan sitä, että innovaatio on kaikista keskittynein aluepoliittinen ilmiö.
Moision mukaan tämä on johtanut keskusteluun siitä, että innovaatioyhteiskunnan kehittämisessä on luovuttava vanhasta alueellista tasa-arvoa, ihmisten alueelliseen ja sosiaaliseen tasa-arvoon pyrkivästä politiikasta.
Metropolivaltioajattelussa yhteiskunnan voimavarat suunnattaisiin niihin paikkoihin, jotka kiinnostavat kansainvälisiä huippuosaajia ja pääomaa. Se tarkoittaisi luopumista 50-luvulta alkaneesta hajautetusta hyvinvointivaltiokehityksestä.
Yhteiskuntatieteen lisensiaatin Sami Moision väitöskirja tarkastetaan keskiviikkona 30.5. Lapin yliopistossa Rovaniemellä.