Hyppää sisältöön

Vaatteiden alkuperä on suomalaisille vieras

Harva suomalainen tietää vaatteidensa alkuperää. Suomeen tuotavista vaatteista suurin osa tuotetaan Aasiassa, missä tehtaiden työolot ovat vaihtelevat. Tutkijan mukaan suomalaisten tekemillä valinnoilla ja myyjille esittämillä kysymyksillä olisi myönteistä vaikutusta tehtaiden työoloihin.

JP Kaljonen seisoo valokuvaamansa teoksen vieressä.
Harva suomalainen tietää vaatteidensa alkuperää. Suomeen tuotavista vaatteista suurin osa tuotetaan Aasiassa, missä tehtaiden työolot vaihtelevat.

Miltä kuulostaisi työ vaatetehtaassa, 12 tuntia päivässä, seitsemänä päivänä viikossa? Kuvataiteilija JP Kaljosen valokuvissa esiintyvillä ihmisillä on siitä kokemusta. He tekevät vaatteita, joihin heillä itsellään ei olisi koskaan varaa, sellaisissa työoloissa, joihin vaatteiden länsimaiset ostajat eivät koskaan suostuisi.

Kaljonen teki matkan Bangladeshiin ja kuvasi vaatetehtaiden työntekijöitä heidän valmistamissaan vaatteissa. Ajatus kuvasarjaan syntyi Suomessa.

- Vaatemuoti vaihtuu hirveän nopeasti ja huomaa, että jotain tiettyä vaatemerkkiä on jokaisella ihmisellä päällä. Sitä ryhtyy miettimään, että mistä ne vaatteet ovat peräisin.

Kaljonen kuvasi vaatetehtaiden työntekijöitä iltaisin, heidän työvuoronsa jälkeen. Aikaa ei ollut paljon, sillä työntekijöiden oli myös nukuttava ennen aikaista herätystä. Yksi kuvauspaikoista oli työntekijöiden huone, jossa asui yli 10 ihmistä. Monella maalta tulleella nuorella naisella oli pieniä lapsia mukanaan.

Vaatimukset länsimaissa heijastuvat tehtaan arkeen

Suurin osa Suomeen tuotavista vaatteista on valmistettu Aasiassa. Tarkempaa tietoa vaatteista on vaikea saada, sillä ne kulkevat usein monien välikäsien kautta. Vaatteen niskalappukaan ei aina auta.

- Jos siellä ei ole sitä alkuperämerkintää, niin ei sitä sitten tiedä. Ja vaikka siellä olisikin alkuperämerkintä, niin sitä ei välttämättä kukaan kontrolloi, kuinka paikkaansa pitäviä ne ovat, kertoo Finnwatchin tutkija Outi Moilala.

Moilalan mukaan työntekijöiden oloja parantaisi parhaiten järjestäytyminen, mutta siihen ei heidän kotimaissaan ole juuri mahdollisuutta. Käytännössä laillisesta minimipalkasta onkin tullut myös suurin työstä maksettava palkka. Se puolestaan on niin vähän, etteivät työntekijät koskaan yllä köyhyysrajan yläpuolelle.

-Olen yrittänyt puhua kestävämmän kulutuskulttuurin puolesta. Että ostetaan vaate ja pidetään sitä vain muutaman kerran, niin se on huono asia. Jotkut valmistajat myös valmistavat vaatteita siten, että kankaat ovat sellaisia, että ne eivät kestä.

Moilala toivoo, että kiinnostus vaatteiden alkuperää kohtaan kasvaisi. Asiakkaiden kiinnostus kun ohjaa myös suurten yritysten tekemiä valintoja.

Suosittelemme sinulle