Itä-Suomen yliopiston dosentti Erkki Björk kurvaa polkupyörällään yliopiston kampusalueen kupeessa olevan koivikon laitaan. Kaulassa miehellä on kiikarit ja tarkoituksena löytää lintuja. Mielenkiinnon Björkissä herättää oksalla istuva ja iloisesti sirkuttava järripeippo. Pyörä seisahtuu ja kiikarit nousevat silmille. Tässä ei sinänsä ole mitään outoa. Seuraavaksi miehen laukusta ilmestyy kolmijalkainen jalusta. Sen päälle hän virittää suorakaiteen muotoisen muovilaatikon, desibelimittari. Silloin herää kysymys, mitä ihmettä? Tarkoituksena tunnetulla melututkijalla on selvittää kuinka kovaa järripeippo laulaa.
- Tutkimus lähti liikkeelle ihan puhtaasta akateemisesta mielenkiinnosta, Björk kertoo. – Halusin saada selville, millä linnulla on kovin ääni.
Kovaa mölyä
Äänenvoimakkuuksien mittaamisen lisäksi Björk on tutkinut sitä, kuinka kauas eri siivekkäiden ääni kuuluu. Desibelimittarin ja etäisyysmittarin kanssa metsissä kulkeva tutkija onkin kuunnellut varsin monen linnun ääntä. Ja mitä isompi lintu, sen kovempi ääni. Hurjimmat huutajat pääsevät lähelle sellaisia äänenvoimakkuuksia, että kuulosuojainten käyttö voisi tuntua houkuttelevalta ajatukselta. Kuulon menetykseen ei ole kuitenkaan vaaraa, sillä linnut laulavat säästeliäästi, vähän kerrallaan. Mutta lukemat ovat vakuuttavia. Joutsen ja kurki pääsevät yli 80 desibelin äänenvoimakkuuksiin. Kovinta metakkaa pitää kaakkuri, joka soidinhuudollaan pääsee parhaimmillaan jopa yhdeksäänkymmeneen desibeliin. Tosin se huijaa.
- Kaakkuri on keksinyt sellaisen akustisen erikoisuuden, mihin pitkäkaulaiset kurki ja joutsen eivät pysty. Kaakkuri pesii tyynillä pienillä lammilla, ja se laittaa päänsä aivan veden pintaan ja alkaa huutaa soidinhuutoaan joka on ”kaameaa karjumista”. Kun pää on tyynen veden pinnalla, vesi heijastaa äänen todella kauas, kertoo Björk.
Ei huuhaa-tutkimusta, vaan tiedettä tarpeeseen
Lintujen äänenvoimakkuuksien ja äänen kantautumismatkan mittaaminen tieteellisesti vaikuttaa äkkinäisestä vähintäänkin huvittavalta. Kukapa osaisi kuvitella, mitä käytännönhyötyä on sillä tiedolla, että vaikkapa kaulushaikaran aavemaisen kumea ääni kantaa yli kahdeksan kilometrin päähän. Tai että satakieli on laululinnuista kovaäänisin yli 70 desibelin äänenvoimakkuudella. Innokas lintuharrastaja ja äänialan asiantuntija uskoo tutkimuksesta olevan apua lintujen määrän selvittämiseen.
- Olen jonkin verran perehtynyt lintujen laskentamenetelmiin lintuharrastajana. Kun tiedetään kuinka kova ääni linnulla on ja kuinka kauas se kantautuu, niin tätä tietoa voidaan hyödyntää lintulaskennoissa. Tästä kehitetään uusi menetelmä, uskoo Björk.