Savonlinnan Maakuntamuseon maakunta-arkeologi Martti Koposen mielestä Kerimäen lukuista kuppi- ja uhrikivet ovat melkoinen mysteeri. Miksi niitä on juuri täällä niin paljon, kun aivan lähiympäristöstä niitä ei tunneta? Joka tapauksessa kivet kertovat muinaisista uskomuksista, mutta myös asutuksesta ja viljelystä. Jos vanhoja merkintöjä voidaan jotenkin ajoittaa, voivat ne myös kertoa siitä, mistä ja milloin asukkaat ovat tulleet.
Itä-Suomen yliopiston ympäristöestetiikan professori Yrjö Sepänmaan lukee muinaisista merkinnöistä myös tarinoita siitä, kuinka ihmiset ovat käsittäneet suhteensa ympäristöön. Kiitollisuutta on osoitettu palauttamalla osa sadosta tai saaliista luontoon. Tapaa on ilmeisesti noudatettu hyvin kauan, esikristillistä ajoista lähes nykyaikaan asti. Kansanperinteessä on tietoja säilynytkin. Esimerkiksi jos nuorikko ei ole saanut lasta, on uhrattu jänis, kertoo Sulo Strömberg.
Kiviin hakatut tähtitaivaan merkit, kuten Otava, Pohjantähti ja Seulaset, kertovat kuinka ihmiset ovat jäsentäneet suhdettaan myös koko maailmankaikkeuteen, sanoo professori Sepänmaa. Kaikkiaan, muinaisten uhri- ja kuppikivien tulkinta on monitieteellistä työtä. Siihen liittyy tähtitiedettä, historiaa, uskontotiedettä, kansanperinnettä ja kirjallisuutta.
Sulo Strömbergin into ei lopu. Tekeillä on kirja historiallisista rajamerkinnöistä. Seuraava tutkimuskohde on ainoa Värälän rauhaan liittyvä kiveen hakattu merkintä Elimäellä. Rauhan solmivat Ruotsin kuningas Kustaa III ja Venäjän keisarinna Katariina II vuonna 1790.