Saana Partinen on harrastanut vapaasukellusta noin viisi vuotta. Tähän saakka hän on harrastanut lajia ilman räpylöitä. Partinen ehti pitää vapaasukelluksen Suomen ennätystä hallussaan vuonna 2009 hetken aikaa, mutta Tanskassa käydyissä lajin MM-kilpailuissa kilpakumppani Johanna Nordblad paransi suomenennätystä kahdella metrillä 137 metriin. Tänä vuonna Saana Partinen on sukeltanut harjoituksissa myös räpylöiden kanssa. Ennätys räpylät jalassa on 150 metriä.
Vapaasukellustakin kenties hurjemmalta tuntuva laji on hengenpidätys. Se tapahtuu altaassa paikallaan kelluen, kasvot vedessä. Hengenpidätyksen ennätys on Saana Partisella peräti 5 minuuttia 19 sekuntia. Hengenpidätys on Saanan mukaan hyvin voimakas tuntemus.
- Valmistaudun puoli tuntia, teen ensin kuivalla maalla lämmittelyliikkeitä. Tärkeintä on rauhoittua ja rentoutua, saada myös pulssi rauhoittumaan, sillä kilpailutilanne jännittää ja se taas tahtoo nostaa pulssia. Sitten menen veteen ja vedän sisään mahdollisimman paljon happea. Kaikki tuntemukset tuntuvat hyvin voimakkaina.
- Ensimmäinen minuutti sujuu helposti. Puolentoista - kahden minuutin kohdalla alkavat palleanykäykset. Kolmen minuutin kohdalla on vaikein kohta, silloin tekisi mieli luovuttaa. Neljännen minuuttin kohdalla ajattelee, että sinne asti kun taistellaan, niin kyllähän sitä vielä jonkin aikaa kestää. Viiden minuutin kohdalla pitää ajatella että älä ole liian pitkään, pitää tulla ajoissa pois, se on jutun juju lopussa, kuvailee Partinen.
Turvasukeltaja lajissa välttämätön
Lajin turvalllisuus ja vaikutukset terveyteen puhututtavat kansaa kahvipöydissä. Liperissä 16-vuotias poika hukkui altaaseen vuonna 2008 yritettyään olla veden alla mahdollisimman kauan. Sami ja Saana Partisen mukaan vapaasukellusta missään muodossa ei koskaan saa harrastaa ilman lähellä olevaa turvasukeltajaa.
- Kilpailuissa ei ole tapahtunut onnettomuuksia. Avustajaa on tarvittu harjoituksissa joskus, kun rajoja kokeillaan.
Aviomies Samin ei ole tarvinnut nostaa koskaan Saanaa altaasta pois, sen verran turvallisissa merkeissä yhteiset harjoitukset ovat menneet. Kun turvasukeltaja on vieressä, tajunnan rajamailla kenties oleva sukeltaja ei ehdi vetää vettä henkeensä. Sami Partisen mukaan ihmisen keho suojaa aivoja niin etteivät ne vaurioidu niin kauan kun ollaan tajuissaan. Keho pitää huolen siitä, että aivoissa on riittävästi happea vaikka muut toiminnot olisivatkin jo puutteellisia.
Itsensä voittaminen ja suuret tunteet koukuttavat lajissa, sanoo Saana Partinen.
-Onnistumisen ilo on huikea, epäonnistuminen tuntuu surkealta. Joka tapauksessa tunteet ovat valtavia tätä lajia harrastettaessa. Jokapäiväiseen elämään saa keskittymiskykyä, pienet asiat eivät kauheasti puristele, kun voittaa itsensä altaassa, toteaa Saana Partinen.
Lääkäri muistuttaa vaaroista
Joensuulainen lääkäri Lauri Malinen on itse harrastanut laitesukellusta ja perehtynyt sukeltamisen fysiologiaan. Hänen mukaansa vapaasukellus on sinänsä ihan hyvä ja turvallinen harrastus, mutta tosiasiat on hyvä tuntea ja pitää mielessä.
- Sukeltaminen ei ole vaarallista, ja toki kykyään pidättää hengitystä voi treenata. Mutta jos keuhkoja kovasti 'tuuletetaan' ennen sukellusta eli otetaan keuhkot täyteen happea, voi vahinkojakin sattua. Silloin ei tule luonnollista hiilidioksidin aiheuttamaa käskyä hengittää, Malinen selvittää.
Lääkärikin korostaa sitä, ettei sukeltamista pidä harrastaa yksinään.
- Se on kaikessa sukelluksessa äärimmäisen tärkeää, turvasukeltajat pitää olla mukana. Tätä asiaa pitää korostaa myös lapsille näin kesän uimakauden lähestyessa, Lauri Malinen toteaa.