Helsingissä piknikin järjesti iltapäivällä Töölönlahden puistossa Suomen degrowth -verkosto. Piknikille osallistui iltapäivän mittaan muutamia kymmeniä ihmisiä.
Piknik-liinalle on katettu salaattia, hapankaali-sienipiirakkaa, porkkanakakkua, kukkakaalia, tofua, leipää ja sen päälle hernepohjaista levitettä sekä muuta ympäristöystävällistä naposteltavaa. Järjestäjien piknik-korissa on myös kasvukritiikkikirjallisuutta.
Heti puolen päivän jälkeen paikalle on uskaltautunut viitisentoista ihmistä, mutta väki lisääntyy verkalleen iltapäivän mittaan. Joukkoon liittyy eläkkeellä oleva suurtalousmyyjä Riitta Mäkipää, joka päätti tulla paikalle luettuaan piknikistä aamun lehdestä.
- Jotenkin tuntuu, että tällä maapallolla on kuitenkin rajat. Jossain niiden täytyy tulla vastaan, vaikka jotkut tietysti uskovat pyhään teknologiaan. Henkilökohtaisesti toivoisin, että enemmän tulisi ehkä tasajakoa.
Joka toinen vuosi vapaata?
Mäkipää tulee kiteyttäneeksi monet samat näkemykset, joista yksi järjestäjistä, yleisen valtio-opin opiskelija Elina Turunen, puhuu. Yhteiskunnan keskeisemmät palvelut, kuten terveys- ja koulutuspalvelut, voidaan turvata yhteistä hyvää ja työtä jakamalla. Turusen mielestä esimerkiksi työpäiviä voitaisiin lyhentää, tai joka toinen vuosi pitää vapaata.
- On aika paljon kyse siitä, miten asioita jaetaan. Esimerkiksi 90-luvun laman jälkeen tuloerot ovat Suomessa kasvaneet. Ja on kysytty, että miten pitkälle talouskasvu lisää ihmisten hyvinvointia, Turunen toteaa.
Viime aikoina on lisääntynyt puhe teknologiasta ympäristön ja talouskasvun pelastajana ja niiden yhteensovittajana. Kriitikot huomauttavat, että esimerkiksi autot ovat tulleet puhtaammiksi, mutta niiden määrän lisääntyminen on syönyt teknologian kehityksen hyödyt.
Akateemiselta kalskahtavalle lainasanalle "degrowth" ei ole yhtä itsestään selvää suomennosta, mutta termilla viitataan hallittuun talouslaskuun tai nollakasvuun. Verkostossa on paljon ympäristö- ja kansalaisjärjestöväkeä sekä tutkijoita, jotka puhaltavat uutta henkeä jo 70-luvulla virinneeseen kasvukritiikkiin.
Kasvukriitikoiden mukaan Suomessa on edessä väistämättä vaatimattoman kasvun aika, joten nyt pitäisi alkaa miettiä keinoja ja makrotalouden malleja, joilla hyvinvointi ja ympäristön tila turvataan matalan kasvun oloissa.
Sana vapautuu vasta eläkkeellä
Ajatus maltillisesta kulutuksesta kiehtoo muitakin kuin akateemisia nuoria. Tästä ovat osoituksena myös piknikille uskaltautuneet useat eläkeläiset. Työuransa kansainvälisen tietokonejätin palveluksessa myynti-, markkinointi- ja johtotehtävissäkin tehnyt Kim Weber sanoo, että hän on vapaa kyseenalaistamaan kvartaalitalouden ja kasvuajattelun vasta nyt.
- Olen ollut kvartaalitaloudessa erittäin raskaasti kiinni. Sitä kautta huomannut, että ikuinen kasvu, jota pyöritetään kvartaalitalouden kautta, on mahdottomuus.
- Niin kauan kuin itse on taloudellisesti riippuvainen tästä systeemistä, sitä ei sovi hirveästi kritisoida, koska se ei ole eduksi yritysmaailmassa. Vasta kun on eläkkeellä, voi vapaammin sanoa mitä ajattelee, Weber näkee.
Ennenkin pärjättiin
Myös 82-vuotias Ilma Huotari tuli paikalle luettuaan tapahtumasta lehdestä. Hän on ahkera palstaviljelijä ja ajatteli, että tapahtuma voisi liipata jotenkin hänen harrastustaan. Piknik-pöytäänkin Huotari kantoi osansa: ruokareseptejä. Hän uskoo, että ilman talouskasvuakin selvittäisiin.
- Ajateltaisiin mitä syödään ja vähennettäisiin lamppuja, etteivät ne kuluttaisi. Ettei elettäisi niin kuin pellossa ja veräjät auki! Huotari naurahtaa.
Huotari uskoo tietävänsä jotain siitä, miten vähällä ihminen selviää elämässä.
- Olen hoitanut kipeitä 40 vuotta. Aloitin sen sota-ajan jälkeen välittömästi, kun oli pulaa kaikesta. Hyvin pärjättiin silloinkin, vaikka tiukalla oltiin.
