Näyttely ja siitä julkaistava kirja antavat mahdollisimman kattavan ja monipuolisen kuvan Riihimäen Lasin historiasta ja tuotannosta, lupaa näyttelystä vastaava tutkija Uta Laurén. Mukana on ennen kaikkea vakituisten muotoilijoiden kuten Helena Tynellin, Nanny Stillin ja Aimo Okkolinin, Tamara Aladinin ja Erkkitapio Siiroisen sarjatuotantoa, puristelasia, kristallia ja tölkkejä eli kaikkea sitä, mitä myös suomalaiskodeista löytyy.
Vuonna 1910 perustettu Riihimäen lasitehdas oli 1960-luvulle saakka Pohjoismaiden suurin lasitehdas. Tehdas valmisti pulloja ja ikkunalasia, taide-esineitä ja talouslasia. Voi sanoa, että jokaisella suomalaisella oli kotonaan Riihimäen lasia.
Pula- ja sota-aika tuntuivat laadussa
Riihimäen Lasi teki 1930-luvun loppupuolella yhteistyötä lukuisien taiteilijoiden kanssa, mutta mitään viitteitä pyrkimyksestä kiinteämpään yhteistyöhön ei ole säilynyt. Yhteistyö liki katkesi sota-ajan materiaalipulaan, vaikka jonkin verran yhteistyötä tehtiinkin ainakin Arttu Brummerin kanssa silloinkin. Sodan päätyttyä lasiteollisuuden raaka-ainepula paheni, sillä vähäinen ulkomaan valuutta tarvittiin sotakorvausteollisuuden tarpeisiin.
Olosuhteet eivät vielä 1940-luvun lopulla kannustaneet sarjatuotannon laadulliseen parantamiseen. Kaikesta oli pulaa ja kaikki tavara meni kaupaksi. Koska taidelasilla oli käyttöä niin ulkomaisissa edustusnäyttelyissä kuin lahjaesineinäkin, saivat lasimuotoilijat 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun ensivuosina poikkeuksellisen vapaat kädet uusien taide-esineiden tekemiseen.
Omien taiteilijoiden kausi
Helena Tynellistä tuli vuonna 1946 Riihimäen Lasi Oy:n ensimmäinen vakituinen muotoilija. Vuonna 1949 Nanny Still aloitti Riihimäen Lasin toisena vakituisena muotoilijana. Gunnel Nyman suunnitteli taidelasia Riihimäellä vuoteen 1947 saakka, Arttu Brummer vielä koko 1940-luvun lopun.
Riihimäen Lasilla oli vuosien varrella muitakin vakituisia muotoilijoita, Sakari Pykälä 1950-luvun puolivälissä, Aimo Okkolin vuodesta 1955 ja Tamara Aladin vuodesta 1959 alkaen. Erkkitapio Siiroinen alkoi käytännössä muotoilla vuonna 1963 aloittaessaan opiskelut Taideteollisessa oppilaitoksessa.
1960-luvulla suosittiin runsautta niin määrässä kuin koristelussakin. Kiinnipuhaltaminen sopikin hyvin tekniikkana koristeellisiin malleihin. Riihimäen Lasin suosituin kiinnipuhallettu sarja lienee ollut Nanny Stillin Flindari. Sarja sai alkunsa vuonna 1963 suunnitelluista näyttelyesineistä, mutta sovellettiin nopeasti sarjatuotantoon. Helena Tynell kehitti 1960-luvulla omintakeisen suoraan esittävän muotokielen kiinnipuhallettuihin maljakoihinsa, karahveihinsa ja taide-esineisiinsä kuten Aurinko-pulloonsa.
Energiakriisi kaatoi lasiteollisuutta
1970-luku oli käsityömäiselle lasiteollisuudelle vaikeaa aikaa. Energiakriisi oli suuri ongelma paljon energiaa vaativalle lasiteollisuudelle. Tehtaat toimivat uudessa tilanteessa kukin tavallaan. Riihimäen Lasi Oy lopetti kaiken käsityönä tehdyn lasin valmistuksen vuonna 1976 ja jatkoi toimintaansa täysautomaattisena pullotehtaana vuoteen 1990.
Taidelasi oli näkyvä osa lasitehtaan mainontaa. Uusia malleja tehtiin ennen kaikkea messuille ja muihin näyttelyihin.