Kaikkihan sen tietävät. Polkupyörällä sotkiessa paranee kunto, saa raitista ilmaa, ja se on ennen kaikkea ekologista. Ja mikäpä siinä viilettäessä kesäisiä maanteitä ja kylänraitteja, kun leuto kesätuuli puhaltaa. Monen kohtaloksi osuu kuitenkin se, että ajaa täytyy kaupungin keskustassa.
Kaupungissa pyöräilijä tuntuu olevan väärässä paikassa aina. Laki määrää pyöräilijän ajamaan autokaistoilla, pölyn ja pakokaasun keskellä. Samalla saa vilkuilla taakseen, missä vaiheessa rekka tai muu katujyrä tulee pyöräilijän niskaan.
Jalkakäytävällä ajamisesta puolestaan rapsahtaa nopeasti sakot tai saa vähintäänkin vihaiset huudot perään.
Tietenkin paras vaihtoehto fillarilla polkemiseen on pyörätie. Pyörätiet ovatkin kovassa käytössä - nimittäin jalankulkijoiden käytössä.
Kaksipyöräistä pelkäämättömät jalankulkijat pomppivat pyöräteille täysin surutta sen kummempia taakse- saati eteenpäin katselematta. Ainahan ne pyörät väistävät.
Pyörätiellä ajava fillaristi onkin rauhallisen sunnuntaikävelijän pahin terroristi. Varoitukseksi soittokelloa rimputtava pyöräilijä saa vähintäänkin murhaavan katseen peräänsä, toisinaan myös ”Mee muualle ajamaan” -tyyppistä rakentavaa palautetta.
Jos määränpäähänsä sattuu selviämään hengissä, ainakin vilkkaana pyöräilykaupunkina tunnettu Turku tarjoaa kyllä pysäköintitilaa omalle kaksipyöräiselle.
Työpäivän päätteeksi pääseekin sitten kuluttamaan tovin etsimällä omaa pyöräänsä kymmenien muiden sikin sokin pysäköityjen fillareiden rivistöstä. Täydellinen huipennus päivälle on, kun pääsee toteamaan, että parilla lukolla kahlittu fillari on löytänyt tiensä jo seuraavalle käyttäjälle.
Taitaa olla parasta valita turvallisin vaihtoehto, eli käveleminen. Sileäasfalttista pyörätietä pitkin se sujuu kaikkein mukavimmin.