Millainen tie johtaa vanhasta nimettömästä käyntikorttikuvasta hapettuneen peilin pirstomaan naisen kuvaan tai edinburghilaiseen kasvihuoneeseen? Tuollaisen kaaren tarjoaa hämeenlinnalaisen valokuvaaja Terho Aallon näyttely Sokea piste – Blind Spot. Se on esillä Hämeenlinnan Verkatehtaalla GalleriaKoneessa.
Näyttelyllä Terho Aalto haluaa pysäyttää näkemään ja havahtumaan siihen, että emme malta pysähtyä, olla läsnä tietyssä hetkessä ja keskittyä siihen.
Mikä on tuntemattoman henkilön muotokuvan arvo?
Näyttelyn idea sai alkunsa divarista löytyneestä käyntikorttikuvasta, joita liike myi puolella eurolla kappale. Kuva on ollut arvokas antajalle ja saajalle, mutta mikä on sen arvo, kun aikalaiset ovat kuolleet eikä kuvan henkilöä enää kukaan tunne?
Puolassa Terho Aalto kuvasi nuoren naisen vanhan peilin kautta, ajan patinoima pinta hajotti kuvan ja silasi sille vintage-sävyn. Kuva muistutti miten nuoruus ja kauneus ovat pirstoutuvia. Aalto otti kuvista näyttelyynsä niiden vanhahtavan sävyn ja tyylin, jossa malli katsoo suoraa katsojaa. Kontakti on avoin ja välitön.
- Peilit ovat kuin heijastus elämästä. Hajoavat peilit viestivät sitä, että lopulta ihminen häipyy. Peilit muistuttavat elämän hauraudesta.
Näyttelyssä ei ole Terho Aallon äidin kuvaa, mutta äidin kuolema on kuvaajan mukaan läsnä. Läheisen ihmisen kuoleman seuraaminen ja kuoleman mystiikan katoaminen pisti näyttelyidean uusiksi. Elämän kiertokulku ei näy äidin kuvana, vaan mm. kuvien kasvien kukoistuksena ja lakastumisena.
- Aloin miettiä näyttelyä, ja sitä miten emme näe asioita, jotka ovat lähellä. Ne ovat liian lähellä. Lähdin työstämään nimeä Sokea piste. Samalla kun juttelemme tässä, voimme ajatella syömään menoa, kesälomaa tai mitä muualla olevaa tahansa.
Äänimaailma on osa kuvien virtaa
Sokeassa pisteessä vierailevia katsovat nuorten naisten kasvot ja katseet. Kun asettuu valokuvan eteen, se yllättäen puhuu. Kuvan takana on ohut kaiutin. Terho Aalto on tallentanut osan äänistä, salin äänimaailman on luonut alan ammattilainen Harri Kuittinen.
- Äänimaailma vie meidät pois tilasta. Kun kävelemme huoneen läpi, äänet puhuvat meille ja houkuttelevat ajattelemaan muutakin kuin kuvia.
- Vesi on tärkeä elementti. Näyttelystä toiseen olen toistanut samoja teemoja, ne ovat vesi, luonto ja nainen. Vesi on elämän alku ja juuri. Halusin äänissä ja kuvissa näyttelyyn elämän virran. Päätepisteenä on kuva edinburghilaisesta kasvihuoneesta, jossa on sekä elämänsä alussa olevia että kuolevia kasveja.
Minä olen tässä, saattaa sanoa ääni. Tai, sinä olet siinä. Hetki on tässä ja nyt, ei jossakin muualla, tai harhailevissa ajatuksissa. Jos katsoo ohi sokean pisteensä, silmät voivat avautua.
Näyttely on avoinna GalleriaKoneessa 22. marraskuuta asti. Terho Aalto on näyttelyssään paikalla 13.11. klo 13-15.