Kun kyyhkyset katosivat on Sofi Oksasen Viron lähihistoriaa käsittelevän sarjan kolmas osa. Sarjan edelliset osat ovat Stalinin lehmät sekä Finlandia-palkinnon saanut Puhdistus.
Kirja kertoo natsien miehitysajasta Virossa, mutta siinä on kaksi aikatasoa, 1940-luku ja 1960-luku. Natsit esiintyvät kirjassa Viron vapauttajina.
- Tätä asiaa on vaikea ymmärtää, jos ei ole elänyt maassa, jossa on ollut kaksoismiehitys, sanoo kirjailija Sofi Oksanen Aamun kirjassa.
Kun natsit tulivat Viroon, alkoi Virossa valkoilu omia kansalaisia kohtaan.
- Saksalaisethan aluksi lupasivat, että Viron itsenäisyys palautetaan. Oli niitä, jotka halusivat uskoa tähän.
Saksalaiset myös korostivat laillisuuden periaatetta, eikä näkyvää väkivaltaa ei saanut käyttää.
- Siinä mielessä saksalaiset käyttäytyivät näkyvällä tavalla paremmin kuin neuvostovalta. Tietenkin kun tilanne kiristyi, niin vuonna 1944 oli jo aivan erilainen tilanne, Oksanen sanoo.
Sotatilassa ihminen ei ole vain hyvä tai paha
Täytyy sanoa, että Natsi-Saksan propaganda oli hyvin taidokasta Virossa.
Sofi Oksanen
Kirjailijan mielestä kirjan taustatyö oli hyvin mielenkiintoista.
- Esimerkiksi natsien propaganda oli hyvin erilaista kuin neuvostopropaganda. Täytyy sanoa, että se oli hyvin taidokasta propagandaa. Se ei ollut Virossa esimerkiksi yhtä härskiä kuin esimerkiksi Liettuassa ja Latviassa.
Kirjan kahdessa mieshahmossa, Edgarissa ja Rolandissa on molemmissa hyviä ja pahoja piirteitä ja tekevät valintoja miehityksen paineessa.
Edgar perustuu todelliseen henkilöön nimeltä Edgar Meos. Hän vaihtaa takkia eri valtaapitävien turvallisuuspalveluissa.
- Nämä olivat henkilöitä, jotka ehtivät toimia hyvin usean eri turvallisuuspalvelun leivissä. Tämä hämmästytti minua, koska aika tehokkaasti yleensä miehittäjät ovat pyyhkäisseet pois edellisten valtaapitävien turvallisuuspalvelut, mutta sitten on olemassa tämä ihmistyyppi, joka vain jatkaa.
Oksasen mukaan tällaisilla ihmisillä on jokaisella on omat motiivinsa: jotkut ovat brutaaleja psykopaatteja, toiset pyrkivät selviytymään, joitakin on kiristetty.
- Edgar kiinnosti siksi eniten, että hänellä oli mielenkiintoisia inhimillisiä piirteitä, kuten voimakas intohimo ilmailuun, Oksanen sanoo.
Ihmisten valinnat lähtevät omakohtaisista traumoista
Edgarin lisäksi kirja keskittyy Rolandin sekä Juuditin elämiin. Roland on vapaustaitelija, joka haluaa Virolle itsenäisyyttä ja luulee yrittävänsä parhaansa vaikeassa tilanteessa. Juudit on nainen, joka on usean miehen riepoteltavana.
Valitettavasti tavallisuus eli inhimillisyys ajaa ihmiset asioihin, joihin emme haluaisi heidän päätyvän.
Sofi Oksanen
Päähenkilöiden valinnat johtuvat henkilökohtaisista kokemuksista, ei niinkään poliittisista syistä.
- On olemassa ihmisiä, joilla on vahva ideologia, mutta kuitenkin kun puhutaan Neuvostoliitosta tai natsi-Saksasta niin aika harva ihminen siellä ihan vilpittömästi kannattaa niitä aatteita.
- En usko, että mitään menneisyyden asioiden selvittämistä auttaa se, että niistä ihmisitä tehdään myyttisiä hirviöitä. Sotarikolliset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Valitettavasti tavallisuus eli ihmisyys, inhimillisyys ajaa ihmiset asioihin, joihin emme haluaisi heidän päätyvän. Keskitysleirille tiet ovat kivetty hyvillä aikomuksilla.
