Grönlannilla on hyvin samantyyppinen historia monessa suhteessa kuin millä tahansa entisellä siirtomaalla. Erotuksena Afrikan tai Latinalaisen Amerikan maista on se, että Grönlanti ei vielä ole itsenäinen.
Grönlannista tuli Tanskan siirtomaa yli kaksisataa vuotta sitten, vuonna 1775. Vasta 1950-luvulla Tanska tunnusti itseään 50 kertaa suuremman saaren maakunnakseen, ja vuonna 1979 Tanska antoi Grönlannille autonomisen aseman.
Grönlanti on viime vuosikymmeninä ottanut hyvin omaleimaisia poliittisia askelia. Kiintoisa ele oli, kun se erosi Euroopan talousyhteisöstä vuonna 1985, koska halusi hallita itse kalastusvesiään. Grönlanti ei siis kuulu nykyäänkään EU:hun.
Eroon Tanskan taloustuesta mineraalien avulla
Suurin askel kohti itsenäisyyttä otettiin vuonna 2008. Tuolloin 75 % grönlantilaisista äänesti kansanäänestyksessä itsehallinnon puolesta.
Nykyinen itsehallintolaki antaa sille laajat oikeudet päättää itse lähes kaikesta paitsi ulkopolitiikasta. Mikä tärkeintä, kansanäänestys toi luonnonvarat Grönlannin omaan hallintaan ja teki grönlannin kielen ainoaksi viralliseksi kieleksi. Tosin tanskan kielellä voi edelleen hoitaa virallisia asioita, ja Grönlannin tanskalaissyntyinen vähemmistö osaakin alkuperäisväestön kieltä varsin heikosti.
Suurin este itsenäistymisen tiellä on Grönlannin voimakas riippuvuus Tanskan taloudellisesta tuesta. Tanska tukee jokaista grönlantilaista joka vuosi lähes 10 000 eurolla eli yhteensä 3,4 miljardin tanskankruunulla. Tämä on noin puolet maan tuloista, ja riippuvuus Tanskasta on siis suuri.
Kansanäänestystä seuranneen sopimuksen mukaan Tanskan tuki alkaa pienetä, jos Grönlanti pystyy saamaan tuloja luonnonvaroistaan. Siitä syystä itsenäisyyttä havittelevat ovat nyt kääntäneet katseensa mineraalivaroihin ja öljyyn, joiden hyödyntämisen ilmastonmuutos tekee aiempaa helpommaksi.
- Luonnonvarojen hyödyntäminen tekisi meistä vähemmän riippuvaisia Tanskan tuesta, ja antaisivat meille paitsi taloudellista myös poliittista itsenäisyyttä, sanoo mineraali- ja öljyvaroista vastaava ministeri, hallitsevan Inuit Ataqatigiit -puolueen Ove Karl Berthelsen.
- Mitä se merkitsee Tanskan suhteille, se jää nähtäväksi.
Tällä hetkellä Grönlannissa on toiminnassa vain yksi pieni kultakaivos. Vuonna 2011 Grönlannin itsehallinto antoi kuitenkin yli 70 mineraalien etsintälupaa eri maalaisille kaivosyhtiöille. Nyt grönlantilaisista kaivoksista haaveilevat kiinalaiset, australialaiset, yhdysvaltaiset, kanadalaiset yhtiöt.
- Myös öljyn etsintä jatkuu, vaikka tähänastisissa porauksissa ei ole löytynyt kaupallisia määriä öljyä, sanoo ministeri Berthelsen.
Kaivoshankkeet herättävät pelkoja
Brittiläisen London Miningin Nuukissa järjestämä yleisötilaisuus toi paikalle satakunta ihmistä ulkona riehuvasta myrskystä huolimatta. Ihmiset kyselivät kaivoksen ympäristövaikutuksista.
- Mitä se merkitsee kaivosalueen eläimistölle?
- Miten käy metsästäjien, jotka pyytävät riistaa tuolla alueella? Entä viidentoista vuoden kuluttua, kun kaivos on suljettu, mitä alueelle sitten tehdään?
London Mining suunnittelee Grönlannin ensimmäistä suurkaivosta, joka olisi rautakaivos Nuukin koillispuolella. Kaivos toteutettaisiin kiinalaisella rahoituksella, ja rakennusvaiheessa Grönlantiin tuotaisiin tuhansia kiinalaisia työläisiä.
Yhtiö odottaa Grönlannin hallituksen lupapäätöstä jo lähikuukausina.
Mutta rautakaivos olisi vain ensimmäinen askel Grönlannin maankuoren rikkauksien hyödyntämisessä. Etelä-Grönlannista Kvanefjeldetistä on löytynyt mm. harvinaisia maametalleja ja uraania. Myös yhdysvaltalaisen Alcoa –yhtiön alumiinisulatto on suunniteltu jo pitkälle, muutamia mainitakseni.
Kaivoshankkeiden arvostelijat pelkäävät halpatyövoiman työntymistä Grönlantiin, ja moni kyseenalaistaa hinnan, jolla maankuoren rikkaudet ovat menossa monikansallisille yhtiöille.
- Rikkaudet annetaan ilmaiseksi, sivaltaa Avataq-ympäristöjärjestön vetäjä Mikkel Myrup. Hänen mielestään Grönlannilla ei ole vielä rakenteita valtavien kaivoshankkeiden hallinnoimiseen. - Hallitus pitää aivan liian suurta kiirettä, hän sanoo.
Myrup ei myöskään usko, että uusi riippuvuus monikansallisista yhtiöistä merkitsisi sen suurempaa itsenäisyyttä kuin nykyinen riippuvuus Tanskan valtiosta.
_Jaana Kanninen, Nuuk
_Yle Uutiset