Viime viikonloppuna joukko matematiikan osaajia kokoontui Helsingin Metropolia-ammattikorkeakouluun kirjoitusmaratoniin luomaan yhdessä lukion pitkän matematiikan ensimmäisen kurssin oppikirjan.
Lopputulos julkaistiin netissä Creative Commons By 3.0 –lisenssillä.
Viikonlopun tuotos kaipaa vielä viimeistelyä, mutta vuoden loppuun mennessä meillä on netissä ilmainen oppikirja, jota kuka tahansa voi käyttää ja kehittää vapaasti, kunhan mainitsee alkuperäisen tekijän. Seuraavana projektina on tarkoitus kirjoittaa pitkän matematiikan toisen kurssin oppikirja.
Lukiolaisten vanhemmat hurraavat, mutta oppikirjojen kustantajien pääkonttoreissa on kylmä hiki.
Jos lukiolaisia on noin 110 000, ja lukiolaiselta kuluu kirjoihin kolmessa vuodessa yhteensä 1 500 - 2 000 euroa, vuodessa ostetaan lukion oppikirjoja 60 - 70 miljoonalla eurolla. Vuosikymmenen lopulla tätä bisnestä ei enää ole. Miljoonien eurojen lisäksi on kyse sadoista työpaikoista.
Kirjallisuuden on jo parin vuosikymmenen ajan ennakoitu seuraavan muita sisältöjä nettiin. Kindlen tulo markkinoille vuonna 2007 oli viimeinen varoitus, johon myös suomalaisten kustantajien olisi pitänyt havahtua.
Gutenbergin innovaatio, painokone on tulossa elinkaarensa päähän. Kirjankustantajat ovat 2010-luvulla samassa tilanteessa kuin laskukoneiden ja radioputkien valmistajat 1950-luvulla transistorien tullessa markkinoille. Silloin kokonaiset teollisuudenalat katosivat muutamassa vuodessa.
Kirja on kuollut, eläköön kirjallisuus!
Siinä missä musiikkikaupat hävisivät maailman metropolien katukuvasta viime vuosikymmenen alussa, kirjakauppojen loppuunmyynnit alkoivat vuosikymmenen lopulla. Kielialueen pienuus on suojannut suomalaisia kirjamarkkinoita ja viivyttänyt väistämätöntä, mutta armonaika alkaa olla lopussa.
**Kustantajilla **oli viisi vuotta aikaa sähköistää suomalaisten oppikirjat. Matematiikan oppikirjamaraton on hyvä esimerkki siitä, että kun markkinat eivät toimi, kuluttajat kiertävät ne.
Eikä kirjamarkkinoiden murros jää oppikirjoihin. Edes vanhat kirjat eivät ole turvassa. Painetun kirjan skannaus ei vie 10 minuuttia pidempään. En investoisi kirjahyllytehtaan osakkeisiin.
Vaikka kirja seuraa LP-levyä ja C-kasettia, kirjallisuus ei katoa mihinkään. Kirjallisuus joutuu kuitenkin sopeutumaan kirjapainojen ja kirjakauppojen jälkeiseen aikaan.
Kokemukset sähköisen kirjallisuuden edelläkävijämaista ovat rohkaisevia. Kindle ja muut lukulaitteet ovat luoneet esimerkiksi novelleille aivan uudet markkinat. Myös vanhat, painettuina aikaa sitten loppuun myydyt kirjat ovat löytäneet verkosta uusia lukijoita.
Kirjallisuuden tarjonta todennäköisesti monipuolistuu, sillä taloudellisen riskin pieneneminen alentaa julkaisukynnystä. Oma- ja pienkustanteet nousevat marginaalista valtavirtaan. Vastaavasti lukijat tarvitsevat palveluita, jotka helpottavat kiinnostavan kirjallisuuden löytämistä yhä laajemmaksi kasvavasta tarjonnasta.
Kirjakauppojen lisäksi kirjastot uhkaavat kadota, jos digitaalisen kirjallisuuden lainaamisen pelisäännöistä ei löydy pian sopua. Samalla kirjailijat menettävät lainaus- ja kirjastokorvaukset, jotka ovat muodostaneet merkittävän osan heidän tuloistaan.
Lainaaminen todennäköisesti joka tapauksessa vähenee, sillä digitaalisen kirjan hinnasta voi poistaa valmistuksen, logistiikan ja kaupan kustannukset. Perinteisen kirjan hinnasta nämä syövät yli puolet.
Halvempi hinta lisää todennäköisesti kirjojen myyntiä ja kirjailijoiden tuloja. Aikaa toimivien sähköisten kirjallisuuspalveluiden kehittämiselle on kuitenkin vain vähän. Jos markkinat eivät pysty tarjoamaan kuluttajille heidän haluamaansa kirjallisuutta heille sopivassa muodossa, kuluttajat jälleen kerran kiertävät markkinat. Kenttä jää auki piratismille.
Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n tutkimus- ja kehitysjohtaja.