Hyppää sisältöön

Masennus jäädyttää sielun

Torniolaisen Katariina Salon kokema masennus muotoutui ajan kanssa teatteriesitykseksi. Nyt Salo haluaa, että perjantaina ensi-iltansa saava näytelmä Jäätyneet sielut toisi kaivattua vertaistukea ja toivoa muillekin.

Katariina Salo istui kaikki kesät hylätyssä pyörätuolissa niinä vuosina, jolloin masennus vei ilon elämästä. Niinpä tuoli pääsi mukaan myös esitykseen, jonka Salo on tehnyt sairaudestaan ja siitä toipumisesta. Kuva: Laura Holappa / Yle
Laura Valta

Tornion rautatieaseman viereisillä vanhoilla makasiineilla on tähän aikaan vuodesta kylmä, mutta Teatteri Elämyseukkojen Katariina Saloa se ei haittaa. Hän on tehnyt tervantuoksuiseen makasiiniin pesänsä eli näyttämönsä ja odottelee illan esitystä pyörätuolissa istuen, lapaset käsissään.

Salon yhden naisen näytelmä on ehdottoman rohkea. Jäätyneet sielut - esitys masennuksesta ja toivosta on varsin henkilökohtainen, sillä se on Salon oma elämäntarina; siihen on vuodatettu oma sairastuminen sekä siitä toipuminen.

- Tuli jotenkin pakko puhua siitä. Olen huomannut, että vertaistuki on todella tärkeää. Ja vaikka masennuksesta puhutaan paljon ja monella eri tasolla, niin siitä huolimatta vertaistukea on liian vähän.

- Sitten ajattelin, että kun ihmiset kirjoittavat kirjoja ja tekevät elokuvia masennuksesta, niin miksen minä voisi tehdä omaa vertaistukiesitystä masennuksesta ja siitä toipumisesta, Salo perustelee.

Aihe, josta pitää puhua

Helpolla näytelmä ei ole tekijäänsä päästänyt. Sen tekeminen kesti vuosia ja oli Salon mukaan "kauhea prosessi". Salo sairastui vuonna 2005, mutta kertoo nyt olevansa hyvässä kunnossa.

- Välillä olen miettinyt onko mitään järkeä lähteä esittelemään omaa sairauttaan, mutta jossain vaiheessa tuli varmuus, että tästä on tärkeää puhua, Salo painottaa.

Salo toivoisi esityksensä paitsi tarjoavan sitä tärkeää vertaistukea, myös herättävän keskustelua. Esitysten jälkeen onkin varattu aikaa keskustelulle.

Välillä olen miettinyt onko mitään järkeä lähteä esittelemään omaa sairauttaan, mutta jossain vaiheessa tuli varmuus, että tästä on tärkeää puhua.

Katariina Salo

- Toivoisin, että esimerkiksi ensi keväänä tätä esitystä voisi kierrättää erilaisissa tilaisuuksissa siten, että ensin olisi esitys, ja sen jälkeen keskustelu. Että päästäisiin puhumaan siitä niiden kanssa, joita se koskettaa; masentuneita, läheisiä ja myös terveitä.

Hylätystä pyörätuolista tuli tärkeä

Niin, ja vielä se pyörätuoli. Ei, Salo ei ole masennuksen murtamana menettänyt kykyään kävellä, mutta tuolilla on silti oma merkityksensä esityksessä. Kuten sillä oli Salon sairaudessakin.

- Kun ihminen masentuu, se on jännä miten jotkut asiat nousevat merkityksellisiksi. Minulle nousivat kolme asiaa; Hanna Haurun kirja Tyhjien sielujen saari, meri ja pyörätuoli, jonka joku oli unohtanut meidän pihalle. Se on ränsistynyt siinä kuusi vuotta ja kaikki kesät olen istunut siinä, Salo kertoo.

Eli kutakuinkin sen ajan, jonka Salo vietti sairautensa kourissa. Kyllä yksi tuoli vähemmästäkin ansaitsee keskeisen osan masennuksesta kertovassa näytelmässä.

Suosittelemme sinulle