Rajakallion tilalla maidontuotannossa ovat edustettuina kaikki Suomen alkuperäiset karjarodut. Lypsykarjaa on yhteensä nelisenkymmentä, joiden joukossa on vain muutama valtarotuihin kuuluva. Loput ovat pienikokoisempaa maatiaiskarjaa.
Länsisuomenkarja on vaaleanruskeaa, itäsuomenkarjaa olevat kyytöt ovat ruskeita ja niillä on valkoinen juova selässään. Lapinlehmät ovat valkoisia, joilla on mustat korvat ja valkoiset silmän ympärykset. Osalla on mustia pilkkuja kyljissä sekä selässä.
Länsisuomenkarja tuli Rajakallioon jo Matti Toivosen äidin aikana ja sukupolvenvaihdoksen jälkeen alkuperäiskarjan kasvatus tilalla jatkui. Pohjanmaalta löytynyt elämänkumppani Tea Sillman toi mukanaan itäsuomenkarjan, eli kyytöt, ja lapinlehmät.
- Otin alunperin yhden pohjoissuomenkarjaan kuuluvan lapinlehmän, koska rotu on niin kaunis. Sillä on mustat korvat ja kajalit silmien ympärillä. Pian niiden määrä lisääntyi, naurahtaa Tea Sillman.
Palkintokarjaa
Tilan lypsykarja on haalinut useita palkintoja: lehmät on palkittu Hämeen alueen alkuperäiskarjojen korkeimmasta tuotoksesta eli lypsymäärästä ja hyvästä rasva- sekä valkuaispitoisuudesta. Länsisuomen karjan joukossa on yksilöitä, jotka lypsävät 12 000 kiloa vuodessa, keskituotos on 8000 kiloa vuodessa
Alkuperäiskarjan maitoa suositaan korkean rasvapitoisuutensa vuoksi juustonvalmistuksessa. Kyytönliha on gourmet-ruokaa.
Rajakallion harvinainen karja on palkittu myös Suomen parhaimpiin kuuluvasta jalostusarvosta.
- On osunut useampi hyvä samaan karjaan. Yritämme jalostaa entistä parempaa tuotosta ja hyvää rakennetta. Kokoakin yritämme hiukan kasvattaa, kertoo Matti Toivonen.
Osa hiehoista myydään muualle, esimerkiksi vähän lypsävät lapinlehmä-yksilöt lähtevät emolehmiksi muille tiloille tai kotitarvelehmiksi.
Otin alunperin yhden pohjoissuomenkarjaan kuuluvan lapinlehmän, koska rotu on niin kaunis. Sillä on mustat korvat ja kajalit silmien ympärillä.
Säänkestävä alkuperäinen
Lehmät kestävät melko hyvin pakkasta ja ne otetaan sisään usein vasta lumen tultua. Niillä on ulkona sääsuoja, mutta märkä syksy ajaa karjan tänä vuonna normaalia aiemmin sisälle navettaan. Laidun on vesikupin luota tallottu kuravelliksi.
- Ei näitä viitsi mudassa makuuttaa. Pakkanen ei haittaa, jos on kuivaa, toteaa Tea Sillman.
Rajakallion tilalla lehmät päästetään joskus kauniina talvipäivinä hetkeksi navetasta ulos raittiiseen ilmaan jaloittelemaan.
- Sorkille tekee hyvää porskuttaa lumihangessa, ja lehmät saavat vähän nujakoida lajitovereiden kanssa, naurahtaa Sillman.