Sveitsiläiset tutkijat ovat löytäneet ensi kertaa geologisia merkkejä tsunamista, joka teki valtavaa tuhoa Euroopan sydämessä puolitoista tuhatta vuotta sitten. Löytöjensä perusteella tutkijat kehottavat varautumaan samanlaisen katastrofin uusiutumiseen Genevejärvellä ja muilla geologisesti samanlaisilla alueilla, muun muassa Luzernjärvellä.
Valtavat vesimassat purskahtivat Rhônejoesta Genevejärveen vuonna 563, kun jokeen vyöryi kiviä vuorenrinteeltä. Aikakirjat kertovat, miten tsunami tuhosi useita kyliä ja tappoi paljon ihmisiä ja karjaa.
Nyt nuo tapahtumat on vahvistettu kaikuluotaimelle, jonka seismiset aallot kykenevät läpäisemään järvenpohjan sedimenttikerrokset. Luotain havaitsi täysin muista poikkeavan viisi metriä syvän kerroksen, joka on syntynyt yhdellä kertaa vuosien 381 - 612 välisenä aikana. Kaikista tuolta ajalta tunnetuista luonnontapahtumista vain vuoden 563 kivivyöry ja tsunami selittävät kerroksen, tutkijat päättelevät.
Sedimentit kertovat katastrofin toistuneen
Tutkijoiden mukaan kivivyöryn laukeamisen syytä on mahdoton tietää. Ainakaan maanjäristyksestä ei ole löytynyt mitään merkkejä. Kun kivet lähtivät liikkeelle, ne romahduttivat Rhônejoen suulle kasautuneen sedimentin, ja päästivät veden hyökynä järveen. Samalla sedimentti kulkeutui keskelle järveä ja laskeutui pohjakerrokseksi, tutkijat sanovat.
He ovat laskeneet, että Lausanneen iski 13 metriä korkea aalto 15 minuuttia kivivyöryn jälkeen. Geneven puolestaan saavutti kahdeksanmetrinen aalto vajaan tunnin kuluttua.
Kymmenen tuhannen vuoden taakse ulottuvan sedimenttitutkimuksen perusteella katastrofi ei ollut lajissaan ensimmäinen, ja tutkijoiden mukaan niin voi käydä vastakin. Siksi he suosittelevat perusteellista riskianalyysia alueelle, jossa sijaitsee muun muassa Geneven kaupunki. Alueella asuu kaikkiaan yli miljoona ihmistä.
Riskianalyysia varten tulisi selvittää lisätutkimuksilla, kuinka suuria ja kuinka usein toistuneita luonnonmullistukset ovat olleet, geologit sanovat. Lisäksi he neuvovat kartoittamaan vuortenrinteiden vakauden.
Tutkimus on julkaistu Nature Geoscience -lehdessä. Myös Nature-lehti kertoo tuloksista.