Marjo Niemi asettaa vimmaisen vihaisesti rikkaat ja köyhät vastakkain. Köyhyys istuu ihmisissä tiukasti. Suorastaan paasaava päähenkilö ymmärtää kuitenkin romaanin lopussa, että jos haluaa olla vapaa, niin ainoa keino on olla tuomitsematta ketään ja hyväksyä kaikki.
Niemi kirjoittaa myös julmista juutalaisten ja muslimien vainoista. Euroopasta piti tulla kirkko, mutta tulikin teurastamo. Romaani syyllistää meitä verisestä historiastamme. Eurooppalainen on kulkenut kuin rutto yli maailman.
Dramaturgiksi valmistunut Marjo Niemi kirjoittaa myös kirjailijana olemisesta ja taiteilijuudesta. Romaani on ylväs haltuunottoyritys Euroopan historiasta. Niemi onnistuu kuitenkin parhaiten kertoessaan mitä on olla köyhä nyky-Suomessa.