Joitakin vuosia sitten asepalveluksensa sotilaspoliisina suorittanut mies muistelee nimettömänä erikoista harjoitusta Hollolassa. Kolme sikaa ammuttiin lääkintäupseerien paikattaviksi.
- Tehtävänäni oli vartioida aluetta. Sinne odotettiin eläinten oikeuksia puolustavia aktivisteja, mutta ei heitä tullut, mies muistelee.
Täysin samanlainen harjoitus Britannian puolustusvoimissa herätti viikonloppuna arvostelua. Eläinsuojelujärjestöt Peta ja RSPCA kutsuivat kokeiluja inhottaviksi ja barbaarisiksi.
Nykyaikainen opetussimulaattori ei kuitenkaan voi korvata aitoa, elävää kudosta, sanoo Sotilaslääketieteen keskuksen johtaja Jouko Peltomaa.
- Koulutus tehdään kerran vuodessa tehdään ja se on osa lääkintäupseerin koulutusohjelmaa. Koe-eläintoimintaa tehdään 2-3 päivänä, lääkintäeverstiluutnantti Peltomaa kertoo.
Ihmishenkien pelastamista
Sikaharjoituksia tehtiin jo ainakin 1980-luvulla Peltomaan sotilasuran alussa. Vuosittain sikoja uhrataan sotilaslääketieteelle tavallisesti 6-8. Eläinkoelautakunta voi kuitenkin myöntää Puolustusvoimien käyttöön jopa 50 koe-eläintä kolmen vuoden jaksolle. Ne hankitaan suoraan eläintiloilta.
Sikojen ampumista ei harjoitella, vaan nimenomaan ammuttujen sikojen pelastamista. Eläinsuojelujärjestö Animaliaa eivät juuri lohduta treenin tarkoitusperät tai sekään, että siat on ensin nukutettu.
- Emme hyväksy sellaista, että eläviä eläimiä käytetään tällaisiin harjoituksiin. Siihen pitäisi löytyä joku toinen tapa, sanoo Animalian toiminnanjohtaja Kati Pulli.
Sikaharjoitusta vartioinut sotilaspoliisi ymmärtää hyvät puolet ja sen, että harjoitus lähtee ihmishenkien pelastamisesta. Kuitenkin eläinkokeen eettisyys mietityttää häntä vuosien jälkeenkin.
- Tuttu lääkäri oli operoimassa sikoja. Hänen potilastaan ei pystytty pelastamaan, se ilmeisesti vuoti kuiviin, hän kertoo.
- Jos itse saisin päättää, ehkä tästä voisi luopua. Ehkä ei ole todennäköistä, että tulee ampumahaavoja joita paikata.
Saipa harjoittelija pidettyä sikansa hengissä tai ei, kaikki koesotilaat lopetetaan.