Vanhustyössä pitäisi ottaa entistä paremmin huomioon erilaisten ihmisten sukupuolisuuden ja seksuaalisen suuntautumisen muodot. Tarve tähän on noussut yhteisön riveistä, missä huolta aiheuttaa muun muassa se, miten erilaiset perhe- ja lähisuhteet tunnistetaan.
Jos vanhukselta kysytään ensimmäisenä, onko teillä aviomiestä, sulkee se heti mahdollisuuden kertoa omasta tilanteestaan, kertoo projektikoordinaattori Salla-Maija Hakola. Parasta olisi aina kysyä, ketä sinun lähipiiriisi kuuluu.
Hakola vetää Yhdenvertainen vanhuus –hanketta.
Jo tapa kysyä vaikuttaa
Jos vanhuksen kotona on kuva, jossa hän on nuoremman miehen kanssa, kysytään automaattisesti onko kuvassa oleva mies hänen poikansa. Kyseessä voi aivan hyvin olla 20 vuotta nuorempi miesystävä.
Pienillä asioilla voi luoda vanhuksen kannalta paremman tilanteen kertoa hänen omista asioistaan. Keskustelija voi miettiä mitä sanoja käyttää ja sulkeeko toisen oikean todellisuuden pois kysymyksellään.
Hoitohenkilökunnan pitäisi antaa tilaa vanhukselle määritellä itsensä rauhassa.
- Ihmiset ovat miettineet omaa identiteettiään kauan, sitä pitäisi kunnioittaa, Salla-Maija Hakola sanoo.
Koulutusta on luvassa
Kysymys on tietysti myös asenteista ja hoitohenkilökunnalle onkin luvassa koulutusta.
Tällä hetkellä vanhustyön koulutuksessa ei puhuta seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten ikääntymiseen liittyvistä kysymyksistä. Esimerkiksi, kun vanhuksien kanssa selvitetään lähi- ja perhesuhteita kaikista lomakkeesta puuttuu rekisteröidyn parisuhteen kohta.
- Se onko ihminen naimisissa vai ei, ei kerro totuutta. Vanhuksella voi olla moninaisia suhteita, esimerkiksi tärkeimmät ihmiset muodostuvatkin ystävistä joiden kanssa on vietetty viimeiset vuosikymmenet, kertoo Hakola.
Sitten kun mennään vanhuspalvelujen piiriin suojellaan itseään ja mennään takaisin kaappiin
Salla-Maija Hakola
Jos vanhustyön hoitohenkilökunnalta kysytään onko vanhuksien joukossa homoseksuaalisia, sanotaan että heitä ei ole. Meillä on ihan tavallisia vanhuksia.
Syrjinnän pelko voi ahdistaa
Vanhenemisen myötä saattaa käydä niin, että sukupuolisuus ja seksuaalinen suuntautuminen saatetaan piilottaa uudelleen, vaikka aikaisemmin henkilö olisikin elänyt ihan normaalia ja avointa elämää. Tämän ovat osoittaneet kertomukset yhteisön sisältä ja samaa osoittavat myös kansainväliset tutkimukset.
- Sitten kun mennään vanhuspalvelujen piiriin suojellaan itseään ja mennään takaisin kaappiin, kertoo Hakala.
Syynä saattaa olla pelko, joka on tullut toisen kertomasta syrjintäkokemuksesta. Myös pelko toisten ennakkoasenteista johtaa tällaiseen käyttäytymiseen.
Ihminen haluaa suojata itsensä. Siinä vaiheessa, kun mennään palveluasumisyksikköön tai vanhainkotiin tavallaan myös valtasuhteet ovat erilaiset. Huomioida täytyy myös erilaiset kotiin vietävät palvelut, jotka tulevat lisääntymään.
- Nämä tilanteet pelottavat ja saattaa olla niin, että kuvat joissa ollaan oman elämänkumppanin kanssa, piilotetaan kotona. Tai sitten laitokseen siirryttäessä kuvia ei laiteta lainkaan esille, Salla-Maija Hakola kertoo.
Homoseksuaalisuudella pitkä tabu-historia
Syyt vanhuksien pelkoihin ja itsensä suojaamiseen tulevat todennäköisesti siitä, että esimerkiksi homoseksuaaliset teot olivat kriminalisoituja aina vuoteen 1971 asti. Lääketieteessä homoseksuaalisuus diagnosoitiin sairaudeksi vuoteen 1981 saakka.
Myös median ja populaarikulttuurin tapa käsitellä aihetta ovat vaikuttaneet siihen, että homoseksuaalisuudella on niin pitkä tabu-historia. Ihmisillä ei myöskään ole ajanmukaista tietoa siitä, mitä homoseksuaalisuus oikeasti on.