Espanjalaisen surrealistin Salvador Dalín koko ura on näytillä Pariisissa. Pompidou-keskuksen edellinen Dalí-näyttely järjestettiin vuonna 1979, jolloin taiteilija oli vielä elossa. Se on yhä museon historian suosituin näyttely.
Dalía pidettiin elinaikanaan sekä kuvataiteen mestarina että rahanhimoisena itsensä markkinoijana. 1920-luvulla surrealistit nostivat hänet liikkeensä ikoniksi.
Vain parikymmentä vuotta myöhemmin samat kollegat syyttivät Dalín myyneen itsensä viihteelle ja massamedialle.
"Minä olen surrealismi", Dalí puolustautui.
Hyvä Dalí ja huono Dalí
Salvador Dalí teki kirjavalla urallaan monenlaista taidetta. Hänen tuotantoonsa kuuluu maalausten lisäksi kokeiluja elokuvan, mainosten ja installaatioiden saralla.
- Dalí on nähty kahtena henkilönä – hyvänä ja huonona Dalína, näyttelyn kuraattori Jean-Michel Bouhours sanoo.
Hyvänä pidetty Dalí oli 1930- ja 40-lukujen surrealistinen taidemaalari. Tuolta ajalta ovat peräisin hänen tunnetuimmat teoksensa, jotka yhdistivät valokuvamaisen tarkkuuden ja alitajunnasta nousevat eriskummalliset kuvat.
Sitä seurasi taiteilijan rikastuminen ja ristiriitaisempi taiteellinen kausi.
- Huono Dalí tuli hyvän jälkeen. Hän muutti Yhdysvaltoihin, työskenteli siellä Hollywoodissa ja venäläisen baletin parissa. Hän viihtyi massamediassa.
Suklaa suli kelloja paremmin
Uransa loppupuolella Dalí viihtyikin paremmin televisiossa kuin taiteen parissa. 1960-luvulla hänet tunnettiin hetken aikaa paremmin suklaamainoksesta kuin _Muiston pysyvyys _-maalauksen sulavista taskukelloista.
Lanvin-suklaan mainoksessa Dalín ikoniset viikset värähtävät hänen maistaessaan patukasta, hänen silmänsä kääntyvät kohti katsojaa ja hän huutaa "Olen hullu!"
Häntä syytettiin myös veljeilystä Espanjaa hallinneen diktaattori Francesco Francon kanssa.
Uuden Dalí-näyttelyn kokoajien mukaan taiteilijan kärkevät lausunnot estivät ihmisiä näkemästä taidetta megalomanian takana.
- Nyt kun Dalí on kuollut, voimme ensimmäisen kerran nähdä hänen tuotantonsa selvästi alusta loppuun, Pompidou-keskuksen johtaja Alfred Pacquement sanoo.
Pop-taiteen isä
Aikanaan vaille arvostusta on jäänyt myös sellaisia Dalín teoksia, jotka nyt muistuttavat pop- tai jopa nykytaidetta.
Yksi esimerkki on vuonna 1935 valmistunut installaatio _Mae Westin kasvot, joita voi käyttää asuntona. _Huoneen sisäänkäynniltä katsottuna teos muistuttaa Andy Warholin kolmekymmentä vuotta myöhemmin valmistunutta muotokuvaa Marilyn Monroen kasvoista.
- Tämä teos otetaan nyt ensimmäistä kertaa vakavasti, sanoo Dalín ystäviin lukeutunut arkkitehti Oscar Tusquets.
- Teos selittää hyvin yhteyden Salvador Dalín ja Andy Warholin välillä. He eivät halunneet kaupallistaa taidettaan, mutta teokset olivat heille keino saada rahaa.
Mahtaileminen on nyt normaalia
Nykytaiteilija Orlan on sitä mieltä, että Dalí täytyy kokea itse.
- Me emme ole vauvoja. Meidän täytyy nähdä Dalí kokonaan ja päättää itse, mitä mieltä olemme hänestä. Hän oli mahtailija, mutta mitä siitä? Niin on moni muukin taiteilija.
Enää itsensä tuotteistaminen ei ole suuri synti taiteilijalle. Toisinaan se kulkee käsi kädessä menestyksen kanssa.
Nykytaiteilijoista taiteella rahastamisesta on syytetty esimerkiksi Jeff Koonsia ja Damien Hirstia, joista kumpikin on maininnut Dalín esikuvakseen.
Pompidou-keskuksen Salvador Dalí -näyttely on esillä Pariisissa maaliskun 25. päivään asti.