Uudenlainen kuva Ilomantsista syrjäseutuna on koottu kirjaksi Itä-Suomen yliopistossa. Tiistaina Ilomantsissa on julkaistu teos Syrjäseudun idea, jossa on 25 artikkelia kunnasta. Lähinnä yliopiston tutkijoiden kirjoittamissa analyyseissä käsitellään muun muassa ilomantsilaisten kylien elämää, rajaa, uskonelämää, luonnon ja työn ääniä sekä Ilomantsia valokuvahistoriassa ja musiikissa.
Kirjoittajat menivät paikan päälle haastattelemaan ihmisiä sekä katsomaan ja kuuntelemaan, millaista syrjäseudulla on. Näin syntyy aivan toisenlainen kuva syrjäseudusta kuin se, mikä muualta katsottuna määritellään.
Yksiulotteisuus avautuukin monikerroksellisuudeksi, kun sitä tarkastelee sisältäpäin.
Risto Turunen
Kirjassa esittäytyy kulttuurisesti hyvin monipuolinen paikkakunta ja alue, jossa on monenlaisia ihmisiä ja elämäntapoja. Kyseessä ei ole sellainen stereotypia, joka keskuksesta käsin on saneltu.
- Osin stereotypisyys tai yksiulotteisuus avautuukin monikerroksellisuudeksi, kun sitä tarkastelee sisältäpäin, luonnehtii yksi kirjan toimittajista, kirjallisuuden professori Risto Turunen.
Kun Ilomantsi on valtakunnallisesti julkisuudessa, kyse on usein luonnosta ja pedoista, ortodoksisuudesta ja karjalaisuudesta, rajasta ja sotahistoriasta.
- Nämä perinteiset asiat Ilomantissa ovat edelleen. Emme kiellä niitä, vaan asetamme ne erilaisiin suhteisiin. Ilomantsista välittyy meille ennen kaikkea se moninaisuus.
"Helsingin Itäkeskus on syrjäseutua"
Syrjäisyys eletään ja koetaan mielikuvina, joihin liitetään erilaisia tunteita ja kokemuksia.
Risto Turunen
Nyt tehdyt tutkimusmatkat ja kirjoitettu teos ottavat syyniin syrjäseudun käsitteen.
- Koko syrjäseudun idea kyseenalaistuu tässä teoksessa. Se vilkas elämä, joka Ilomantsissa on, tulee tässä teoksessa hyvin moninaisella tavalla esille. Ilomantsia ei ole jähmetetty, vaan pyritty tuomaan se moninaisuus esille, Turunen kuvailee.
Syrjäseutu on asia, joka on jokaiselle ihmiselle erilainen.
- Olin alkuviikosta Helsingissä ja mietin, onko Helsingissä syrjäseutua. Ensimmäisenä minulle tuli mieleen Itäkeskus. Se on aika syrjäinen paikka. Ainakin Ilomantsista, Joensuusta tai miksei vaikka Senaatintorilta Helsingistä katsottuna. Eli syrjäisyys eletään ja koetaan mielikuvina, joihin liitetään erilaisia tunteita ja kokemuksia. Mutta eiväthän nämä pitä paikkaansa, nämä ovat muuttuvia asioita. Muutokseen vaikuttaa tietysti se, missä havainnoitsija eli kokija on. Seisooko hän sen niin sanotun syrjäisen keskustassa vai seisooko hän Senaatintorilla tai Bryselissä ja koettaa sieltä hahmottaa, mikä se Ilomantsi on, Turunen kertoo.