Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ottaa esimerkiksi alakoulu- ja yläkouluikäiset pojat, joiden toivelistalle on kirjattu tarkka toive ja tietokonepelin nimi. Hän pohtii, että yksi tekijä vanhempien tietämättömyyteen saattaa olla siinä, että vanhemmilla ei ole omasta lapsuudesta kokemuksia esimerkiksi tietokonepeleistä.
- Lapsi sanoo, että haluan tuon pelin ja vanhemmat ajattelevat, että ahaa, se haluaa tuon, kun kavereillakin on. Vanhemmat ostavat pelin, eivätkä huomaa tai kiinnitä huomiota lainmukaisiin ikärajoituksiin.
- Viimeinen hullutus, jonka minä olen kuullut, on että nelivuotias lapsi pelaa isänsä kanssa K18-peliä. Silloin on isältä hämärtynyt täysin ymmärrys siitä, minkälaista peliä lapsi tarvitsee tai mistä hänelle on hyötyä tai mitä hän ei missään nimessä tarvitse. Eli tässä viihde-elektroniikan hankinnassa järki käteen!
Lapsen pitää kokea myös pettymyksiä
Lapselle pitäisi myös uskaltaa tuottaa pettymyksiä?
Nelivuotias lapsi pelaa isänsä kanssa K18-peliä. Silloin on isältä hämärtynyt täysin ymmärrys siitä, minkälaista peliä lapsi tarvitsee tai mistä hänelle on hyötyä.
- Ehdottomasti, lastenpsykiatri Sinkkonen sanoo.
Perheessä olisi myös hyvä puhua paljon ennen joulua pelisäännöt selviksi. Silloin turhautumat ja pettymykset on koettu jo hyvissä ajoin ennen juhlapäivää.
- Ettei sitten tule itku ja iso parku jouluaattona, jolloin kaikilta menee juhlailo.
Sinkkonen perää tiukkuutta vanhemmilta, kun kuulee tarinoita siitä, että "parhaalla kaverilla kadun toisella puolella ei ole mitään rajoituksia."
- Silloin pitää sanoa, että ei kiinnosta. Muuta kuin siinä tapauksessa, että siihenkin pitäisi puuttua. Mutta se ei ole peruste sille, että meidänkin perheessä voi fuskata.