Mistä on kyse, kun suomalainen elokuva menestyy maailmalla? Entä kun kotimaisia tuotantoja arvostetaan, katsotaan ja palkitaan?
Kyse on tietysti dokumenttielokuvasta. Tämän vuoden ensimmäinen yllätys on ollut Metsän tarina, jonka menestys on ollut häkellyttävä. Koko perheen luontodokumentin on ensimmäisen kuukauden aikana nähnyt jo lähes 36 000 katsojaa.
Viime vuonna edes suosituin dokumenttielokuva _Kuningas Litmanen _ei yltänyt samaan. Sillä oli koko esitysaikana noin 28 000 katsojaa.
Kansainvälinen yleisö on löytynyt
Vaikka katsojaluvut jäivät vähäisiksi, huomattiin suomalaiset dokumentit viime vuonna myös maailmalla. Kaiken kaikkiaan kolme elokuvaa palkittiin kansainvälisillä festivaaleilla.
Parhaiten niistä menestyi Jukka Kärkkäisen ja J-P Passin Kovasikajuttu,joka on tähän mennessä palkittu viidellä ja esitetty yli 40 festivaalilla.
Yhden palkinnon ja useampia esityksiä ovat saaneet osakseen Mohammed El Aboudin _Häätanssi _ja Katja Gauriloffin Säilöttyjä unelmia. Niistä _Häätanssia _esitetään parhaillaan elokuvateattereissa.
- Maailmalle lentäneet ovat olleet viime vuosina samat, jotka ovat saaneet eniten rahaa elokuvasäätiöltä, kertoo Dokumenttikillan puheenjohtaja, ohjaaja Joonas Berghäll.
Yksi niistä on Berghällin vuonna 2010 valmistunut dokumenttielokuvansa Miesten vuoro, joka kiertää edelleen maailman festivaaleja
- Niissä on myös maan parhaat kuvaajat tekemässä ja ne on tehty nimenomaan valkokankaalla esitettäviksi, Berghäll jatkaa.
10-luvun sukupolvi
Kotimaisen dokumenttielokuvan historia muuttui vuonna 2010 kertaheitolla. Siihen asti dokkarit olivat lähinnä TV:stä tuttuja. Yhtäkkiä niitä kuitenkin katsottiin myös elokuvateatterissa.
Huumeenkäyttäjistä kertova _Reindeerspotting – Pako joulumaasta, edellä mainittu Miesten vuoro _ja Vesa-Matti Loirin henkilökuva Vesku saivat yhteensä yli 150 000 katsojaa elokuvateattereissa.
Kahdella ensin mainitulla oli yli 50 000 katsojaa - yhtä paljon kuin huomattavasti kalliimmalla fiktioelokuvalla Harjunpää ja pahan pappi.
Nykyisillä kansainvälisillä menestyksillä on ollut yleensä melko vähän katsojia kotimaassa. Viime vuoden palkituista huonoiten menestyiSäilöttyjä unelmia, joka sai teattereissa alle 6 000 katsojaa.
Eniten katsojia kiinnostivat henkilökuvat jalkapallokuningas Jari Litmasesta, presidentti Tarja Halosesta ja pop-sensaatio Robinista. Niistä yksikään ei saanut 30 000 katsojaa.
Dokumentti menestyy, fiktio ei
Siinä missä kotimainen dokumenttielokuva tunnetaan maailmalla, ovat kotimaiset fiktioelokuvat harvoin edes esillä kansainvälisillä festivaaleilla. Ensimmäistä dokumenttiaan parhaillaan ohjaava fiktio-ohjaaja JP Siili sanoo, että suurin ero on elokuvien aiheissa.
- Uskon, että dokkareitten parempi kansainvälinen menestys perustuu rohkeisiin ja näkemyksellisiin aihevalintoihin. Fiktioelokuvan on pakko menestyä kaupallisesti, että ihmiset saavat omansa takaisin. Leijonanosa niistä tulee jatkossakin olemaan aika varovaisia vetoja, ohjaaja sanoo.
Siilin esikoisdokumentti kertoo jääkiekkolegenda Teemu Selänteen tarinan. Se nähdään Suomessa syksyllä. Tällä hetkellä elokuvateattereissa onneaan kokeilee jo viime vuonna festivaaleja kiertänyt Häätanssi. Sen ohjaaja Mohammed El Aboudi on samoilla linjoilla Siilin kanssa.
- Suomalaiset osaavat vangita hetken. Maailmalla kaivataan koskettavia tilanteita ja tarinoita ihmisistä. Sellaista syvällisyyttä, joka puhuttelee sielua. Sitä löytyy suurimmasta osasta suomalaisia dokumenttielokuvia, El Aboudi sanoo.
JP Siilin lisäksi myös toiset fiktio-ohjaajat kokeilevat nyt dokumentintekijänä. Seuraavaksi vuorossa on Aleksi Salmenperän (mm. Miehen työ, 2007) ohjaama Alcan Highway.
Siilin mukaan dokumentin tekeminen on kuin kalastamista.
- Siinä yritetään valita viisaasti paikka, johon verkot lasketaan. Jos ei ekalla kerralla osu, niin lasketaan ne uudestaan. Kerätään saalista rantaan ja ruvetaan valikoimaan. Haetaan ehkä vähän lisää. Sitten mennään keittiöön ja katsotaan, mitä syntyy.