Suomessa on hiljattain nähnyt päivänvalon jälleen uusi kyläkirja. Teos kantaa nimeä Kyläteillä, ja se kertoo harvinaisen elävästi Outokummun tuntumassa sijaitsevien Alavin, Herneahon ja Suvisrannan kylien vaiheista. Monenkirjavien, ja usein kohtuullisen kotikutoisesti toteutettujen kylähistoriikkien joukossa Kyläteillä erottuu edukseen.
Kirjan toimittajana on uurastanut Sirkka Kosunen, ja Kosusten tuvan suurella pöydällä kirja on myös koostettu nippuun monista lippusista ja lappusista, kuvista, kartoista ja tarinoista. Taitosta ja graafisesta suunnittelusta vastaa Irja Louhio, alueelta kotoisin oleva kirja-alan ammattilainen.
- Kaikki kylätiet varsinkin Herneahon alueelta tulivat kyllä minulle nuorena tutuksi, kun kuljin koulu- ja kylättelymatkoja siellä milloin jalan, milloin hevospelissä tai polkupyörällä. Siellä olen kasvanut yhdeksänlapsisessa perheessä nuorimpana, Irja Louhio kertoo.
Louhio on tehnyt elämäntyönsä pääkaupunkiseudulla kustannustalossa, joten kirjan koostaminen oli tuttua puuhaa. Kun veli Pentti Kuosmanen pyysi Louhiota mukaan synnyinseutujen kyläkirjaa kokoamaan, piti asiaa miettiä tovi.
- Olin jäänyt jo eläkkeelle, mutta pohdin silti asiaa pari viikkoa ennen kuin lupauduin hommaan mukaan. Kokemuksesta tiesin, että työ on iso, kun pohjana on niin pitkältä aikaväliltä kovin monenlaista materiaalia. Yhtenäisen tunnelman aikaan saaminen edellyttää melkoista paneutumista materiaaliin, ja pohjatyötäkin muunmuassa valokuvauksen muodossa, Louhio kertoo.
Avautui uusi polku!
Irja Louhiota vastassa oli iso yllätys, joka selvisi vasta kun hän ryhtyi Sirkka Kosusen avulla käymään läpi kirjaan tulevaa materiaalia. Kävikin niin, että myös oman elämän palapeli alkoi rakentua kirjan valmistumisen matkassa.
Tulee oikein kylmät väreet, kun ajattelen että en olisi käyttänyt tätä mahdollisuutta
Irja Louhio
- Minulle aukesi tavallaan ihan uusi polku elämässä. Tulee oikein kylmät väreet kun nyt ajattelen, että en olisi tätä mahdollisuutta käyttänyt. Moni asia olisi tavallaan jäänyt elämässä laittamatta paikoilleen, Louhio pohtii nyt, urakan jälkeen.
Perheen nuorimpana Irja Louhio oli lapsena ja nuorena kuullut siskoiltaan ja veljiltään, ja muilta läheisiltä ihmisiltä valtavan määrän kotiseudun paikkoja, ja ihmisten nimiä. Nuorta ihmistä ne eivät tuolloin ihmeemmin kiinnostaneet. Kun kirjaa sitten sivu kerrallaan työstettiin, vastaan tulikin tutun kuuloisia nimiä, ja kuvien ja tarinoiden myötä nimille löytyi kasvot, ne saivat oman paikkansa kylän historiassa ja maisemassa, ja tarinat alkoivat hahmottua isompina kokonaisuuksina.
- Ne olivat kaikki tuolla jossain minun muistissani, mutta minä en ollut osannut sijoittaa nimiä ja paikkoja oikein mitenkään. Nyt kun Kosusen Sirkan kanssa sitten koostimme kirjaa valmiiksi, oli kuin olisin saanut sellaisen hyvinkin tuhannen palan palapelin kasaan myös omasta lapsuudestani ja nuoruudestani. Koko se paikka, josta olen kotoisin, selkeytyi mielessäni, ja nousi myös aivan uuteen arvoon, Irja Louhio kertoo.
Louhion kokemus on tuttu myös monille kyläkirjojen lukijoille. Tuttu alue saa uusia ulottuvuuksia, kun sitä pääsee tarkastelemaan laajemmasta näkökulmasta ja pidemmältä aikaväliltä.
- Kyllä kyläkirjoihin liittyy suuria tunteita. Olen tosi onnellinen, jos olen päässyt koskettamaan tällä kirjalla ihmisiä. Meille tekijöille siitä tuli oikeinkin rakas, ja olemme tosi iloisia että saimme sen näin puhuttelevaan muotoon, Louhio pohtii.
Tie ja talo kerrallaan
Kyläteillä kertoo kylien tarinaa kylätie ja talo kerrallaan. Seitsemän eri tien varrella olevat talot on käyty läpi ihmisineen ja historiikkeineen. Kirja kertoo paitsi Alavin, Hernemäen, ja Suvisrannan kylien vaihteista, myös mukavalla tavalla koko Suomen vaiheista viimeisen noin sadan vuoden matkalta.
Kuvien kautta pääsee kurkistamaan menneeseen arkeen ja juhlaan pukeutumisen, työvälineiden, tapakulttuurin ja monen muunkin pikkuseikan myötä. Yhteiskunnan rakentuminen eri muodoissaan, osuustoiminnan synty, autoistuminen ja koululaitoksen kehittyminen näkyvät nekin kirjan sivuilta.
Kirja kertoo lystikkäästi myös vanhoista kosinta- ja häätavoista, perhejuhlista, naisten käsitöistä ja ruokataloudesta. Postin kulku on oman lukunsa väärti sekin, sillä postin tulo oli aiemmin aikamoinen tapaus. Monen perheen yhteinen postilaatikko oli maalla yleinen tapa varsin pitkään; nyt yhteislaatikkoon tulee enää siellä täällä sanomalehti.
- Koko se seutu nousi minusta muutaman pykälän ylemmäs tässä maailman kartalla kyläkirjan työstämisen myötä; ei se ihan mikä tahansa paikka ollutkaan, Irja Louhio naurahtaa urakan jälkeen.
Omat lapsuus- ja nuoruusmuistot ovat asettuneet muiden kyläläisten tarinoiden lomaan, palapeli näyttää ehjemmältä. Kokonaisuus muodostaa lämpimänkarhean ja rakkaan kotikylän kuvan.