Suomalainen verkkoarkisto on kasvanut 900 miljoonan tiedoston kokoiseksi. Arkisto karttuu nopeasti: esimerkiksi kesällä 2010 erilaisia tiedostoja oli arkistossa noin 450 miljoonaa. Suomalaisia verkkosivuja on tallennettu arkistoon vuodesta 2006.
- Suutarin lapsilla ei ole kenkiä: huomasimme, että erään oman konferenssimme sivuja ei arkistostamme löydy, joten niitä ei nyt ole missään, huomauttaa Kansalliskirjaston tietojärjestelmäpäällikkö Esa-Pekka Keskitalo.
Esimerkiksi 2000-luvulla laman myötä kadonneiden yritysten sivustoja voi tutkailla enää vain verkkoarkistossa.
- Verkkoarkiston arvoa ei ole vielä ymmärretty, sanoo Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm viisi vuotta sitten käyttäjille avattua verkkoarkistoa.
Keskustelupalstat kiinnostavat tutkijoita
Arkistoon päätyy internetistä kaikille näkyvää aineistoa. Peruskeräyksellä tallennetaan muun muassa tiedotusvälineiden verkkosivuja tasaisin väliajoin. Lisäksi tutkijat tekevät teemakeräyksiä. Niitä talletetaan ihmisvoimin.
- On pyritty siihen, että teemat olisivat arvovapaita. On seurattu esimerkiksi vaaleja, suuria urheilutapahtumia, Euroviisuja, maahanmuuttoa, Esa-Pekka Keskitalo kuvailee.
Kaikkea on mahdoton tallentaa. Keskitalo kuvaa arkiston sisältöä tasapainoiluksi niin sanotun laadun ja arkitiedon välillä. Kysymyksiä herättävät esimerkiksi verkkokeskustelut.
- Tutkijat sanovat niiden olevan erityisen kiinnostavia, mutta me emme niitä ainakaan vielä tallenna. Aiemmin on ajateltu, etteivät foorumit ole fokuksessamme, Keskitalo kertoo.
Arkistossa näkyy internetin nopea muutos
Jyväskylän yliopiston kirjastossa verkkoarkistoon pääsee kuka tahansa kiinnostunut. Kävijällä ei tarvitse olla edes yliopiston kirjastokorttia.
Samaisella tietokoneella avautuu pääsy myös lehtiarkistoon sekä radio- ja tv-arkistoon. Arkistojen käyttöä tilastoidaan kirjastossa vapaaehtoisella kalenterilla.
Moni ajattelee verkon olevan se, mitä sieltä löytää tässä ja nyt.
Marjut Kataja
- Arkistoja käytettiin viime vuonna kirjanpidon mukaan 170 tuntia, siitä verkkoarkiston käyttöä oli 4,5 tuntia, selventää kirjastonhoitaja Marjut Kataja Jyväskylän yliopiston kirjastosta.
Kataja arvioi, ettei verkkoarkiston olemassaolo ole laajalti tunnettu.
- Moni ajattelee verkon olevan se, mitä sieltä löytää tässä ja nyt, Kataja kuvailee.
Vaikka arkisto kattaa vasta lyhyen ajan ja rajatun aineiston, se kuvaa Katajan mukaan hyvin sitä, kuinka lyhyessä ajassa verkko on muuttunut paljon.
- Siitä saa herttaisen kuvan. Historiaa tulee todella nopeasti. Vanhat sivustot ovat askeettisia, kököllä tavalla ihania, Kataja kuvailee.
Toiveena pääsy arkistoon kaikista tiedekirjastoista
Tekijänoikeuslain rajoitusten vuoksi verkkoarkisto ei ole ainakaan vielä kaikille avoin verkkopalvelu. Tätä nykyä arkistoa voi tarkastella kuudella paikkakunnalla tiedekirjastoissa arkistokäyttöön varatulla tietokoneella.
Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm harmittelee muun muassa Sisä-Suomen asemaa.
- Esimerkiksi Tampereella ei ole ollenkaan mahdollisuutta päästä verkkoarkistoon, hän huomauttaa.
Toive on, että kaikkien suomalaisyliopistojen kirjastot saisivat pääsyn arkistoon. Se on Ekholmin mukaan sopimuskysymys. Hän vertaa verkkoarkistoa koskevia tekijänoikeuskysymyksiä tekijänoikeusjärjestö Kopioston kanssa käytyihin keskusteluihin 1900-luvun sanomalehtien arkistoinnista.
Vaikkei tilanne ole Suomessa sellainen kuin tutkijat toivoisivat, on verkkoarkiston asema Suomessa parempikuin muissa Pohjoismaissa. Paitsi Islannissa.
- Siellä verkkoarkisto on kansakunnan käytössä, Ekholm muotoilee.
Tosin islantilaisia on vain runsaat 300 000. Norjassa verkkoarkistoa ei ole laisinkaan.
Ruotsissa Ekholmin mukaan kiistaa herättää henkilörekisterilaki. Tanskan arkisto toimii pienen työntekijäjoukon turvin. Esimerkiksi Yhdysvallat ottaa verkkoarkistoinnissaan mallia Suomesta.
Aivan heti Kansalliskirjasto ei ole vaatimassa muutosta tekijänoikeuslakiin.
- Pitkällä aikavälillä kyllä, Keskitalo arvioi.