Arktinen merijää on viime vuosina sulanut voimakkaasti. Jäljellä oleva jää on selvästi aiempaa ohuempaa. Tällä on suuri vaikutus pohjoisten alueiden meriluontoon.
Jään ohenemisen ensimmäinen suora seuraus on jään alla kasvavan levän voimakas runsastuminen. Tämä johtuu siitä, että levä saa lisää auringonvaloa. Siellä missä jää on ohuinta, levämassat ovat suuria. Tämä on tutkijoiden mielestä uusi ilmiö.
Kasvaessaan levä kerää pinnalta ravintoaineita. Kuolevat levät painuvat merenpohjaan ja vievät mennessään ravintoaineet, energian ja myös suuret määrät hiilidioksidia.
Merenpohjassa tehdyt tutkimukset osoittavat, ettei levien massiivista pohjaanpainumista ole tapahtunut aikaisemmin. Kuollut levämatto peittää nyt kymmenen prosenttia tutkitusta merenpohjasta. Pohjaan painunut levä houkuttelee alueelle siellä aiemmin tuntemattomia lajeja.
Pitkällä aikavälillä ilmiö muuttaa merkittävällä tavalla pohjoisten alueiden ravinnekiertoa. Pinnalta siirtyy ravinteita merenpohjaan, mutta ne eivät palaa takaisin pitkään aikaan.
Arktisella alueella merenpohja on hyvin syvällä, mutta paikat, joista vesi virtaa Tyynemeren ja Atlantin suuntaan, ovat selvästi matalampia. Tästä syystä pohjaan pohjaan painunut aines jää suurelta osin paikalleen.
Lämpenevä ilmasto ja merijään kutistuminen johtavat oletettavasti massiivisiin muutoksiin pohjoisten alueiden ekologiassa. Luultavaa on, että monet kasvi- ja eläinlajit häviävät, samalla kun luonnon ihmiselle tuottamat palvelut heikkenevät.
Tutkimus on julkaistu Science-tiedelehdessä. Tutkimuksesta kertoo Ruotsin televisio SVT.