Perustyön Kaisu Koivisto tekee valokuvaamalla, mutta hän on materiaalien ja näkökulmiensa suhteen varsin rohkea kokeilija. Koivisto onnistuu yleensä loihtimaan jo käytöstä poistetuille esineille tai materiaaleille uusia yllättäviäkin merkityksiä.
Äänekäs hiljaisuus -näyttelyn selkärangan muodostivat vanhat Baltian maissa käytöstä poistetut ohjustukikohdat, joita Koivisto yhdessä miehensä kanssa matkustaessaan kuvasi ja taltioi niitä osaksi näyttelyä.
- Suurimman vaikutuksen teki se, että tajusin, kuinka paljon näitä ydinasetukikohtia on ollut entisen Neuvostoliiton alueella, sanoo Kaisu Koivisto.
Kohteet pitää etsiä
Vanhoihin ohjustukikohtiin oli Kaisu Koiviston mukaan yllättävän helppo päästä kuvaamaan. Suurin osa niistä sijaitsee jossain metsien keskellä ja on täysin avoinna kulkijoille. Perille löytäminen tosin vaatii etukäteistyötä. Kyltityksiä on turha odottaa.
- Jokaisessa tukikohdassa on ollut yleensä neljä laukaisualustaa ja ohjushangaareissa vähintään kaksi ohjusta odottamassa napin painallusta. Näillä olisi saatu todella pahaa jälkeä aikaan, Kaisu Kovisto kertoo.
Luonto on meitä vahvempi
Teoksissaan Kaisu Koivisto haluaa tuoda esiin ajatuksen siitä, että luonto voittaa. Kuvattujen kohteiden hurjasta menneisyydestä huolimatta nykyisin betonin alta puskee esiin kasveja ja uutta elämää.
Näyttely ollut jo esillä muutamilla paikkakunnilla. Se on saanut myös ihmiset puhumaan esimerkiksi rauhanmarssikokemuksistaan tai purkamaan ajatuksiaan kylmän sodan ajasta.
- Ihmiset ovat kauheasti halunneet kertoa omia kokemuksiaan liittyen 80-lukuun, Kaisu Koivisto selittää.