Valtioneuvoston kanslia julkaisi syyskuussa 2012 esityksen valtion tutkimuslaitosten ja suomalaisen tutkimusrahoituksen kokonaisuudistukseksi. Esityksen laativat alivaltiosihteeri Timo Lankinen, Metsäklusteri Oy:n toimitusjohtaja Christine Hagström-Näsi ja Aalto-yliopiston professori, entinen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtaja Sixten Korkman.
Esityksen perusteella odotetaan päätöksiä lähiviikkoina, ja uudistusten on tarkoitus astua voimaan ensi vuoden alussa. Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkurinniemi arvioi, että esitys menee pääpiirteissään läpi, vaikka sitä vastustetaan laajasti. Liitto on antanut esityksestä lokakuussa hyvin kriittisen lausunnon, jonka mukaan uudistus voi tuottaa kiireessä tehtyä, laadultaan heikkoa tutkimusta sekä vaikeuttaa sektoritutkimuslaitosten työtä.
Poliittinen tutkimus
Esitettyyn rahoituksen uudistukseen sisältyy kaksi keskeistä muutosta, jotka molemmat vaikuttavat merkittävästi suomalaiseen tutkimustoimintaan. Ensimmäinen liittyy Suomen Akatemian ja toisaalta valtion tutkimuslaitosten rooleihin.
Aikaisemmin Akatemia on jakanut vuosittain kilpailtua tutkimusrahaa noin 320 miljoonaa euroa tieteellisen tutkimuksen eri osa-aloille. Tästä rahoituksesta noin 20 miljoonaa euroa on jaettu ohjelmaperustaisesti eli poliittisiin päätöksiin perustuen.
Uudistuksen myötä Akatemiaan perustetaan uusi, strategisesti suunnattua tutkimusta rahoittava pilari, joka jakaa vuosittain rahaa 200 miljoonaa euroa. Rahoitusta ohjaa valtioneuvosto, joka määrittää sen painopisteet ja teema-alueet.
Valtioneuvosto myös nimeää Akatemiaan Strategisen tutkimuksen neuvoston, joka päättää rahoituksen tarkemmasta suuntaamisesta. Sen alaisuudessa toimivat ohjelmatoimikunnat käsittelevät saapuvat rahoitushakemukset.
Tutkimuslaitosten asema muuttuu
Strategisen tutkimuksen rahoitusvälineen perustaminen koskettaa syvällisesti valtion tutkimuslaitoksia, kuten Ilmatieteen laitosta, Ympäristökeskusta ja Geologian tutkimuskeskusta. Uuden toiminnan rahoituksesta yli puolet, noin 120 miljoonaa euroa, kootaan näiden laitosten perusrahoituksesta.
Raha vastaa noin puolta laitosten aiemmin talousarvion perusteella saamasta rahoituksesta, josta tutkimuslaitosten on jatkossa siis kilpailtava. Jotta rahaa voi saada, on tutkimus suunnattava valtioneuvoston määrittelemien linjausten mukaisesti.
Loput rahat strategiseen tutkimukseen otetaan Suomen Akatemian ohjelmaperustaisesta rahoituksesta (20 miljoonaa euroa) ja Tekesin innovaatiotoiminnan tukemisesta (60 miljoonaa euroa). Akatemia jakaa siis vuosittain perustutkimukseksi miellettyyn tieteeseen edelleen rahaa noin 300 miljoonaa. Tekesin rahoitus innovaatiotoimintaan on jatkossa vuosittain noin 492 miljoonaa.
Tutkimuslaitoksia kaavaillaan myös yhdistettäväksi. Esimerkiksi Ilmatieteen laitos ja Ympäristökeskus fuusioidaan suunnitelman mukaan jo vuonna 2014 _Ympäristön tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi _ja VTT Teknologian tutkimuskeskus, Geologian tutkimuskeskus ja Mittatekniikan keskus Moniteknologiseksi tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi.
Valtioneuvostolle oma tutkimusrahoitus
Toinen rahoitusmallien keskeinen muutos on valtioneuvostolle suunnattava, sen omaan käyttöön varattu 30 miljoonan euron tutkimusrahoitus. Rahan käytöstä päätettäisiin valtioneuvoston kanslian eli käytännössä pääministeripuolueen johdolla. Myös tämä rahoitus otetaan tutkimuslaitosten perusrahoituksesta.
Valtioneuvoston rahoittaman tutkimuksen aikajänne olisi hallitusohjelmakauden mittainen eli lähtökohtaisesti neljä vuotta. Tutkimustoiminta on suunnitelman mukaan pääsääntöisesti selvityksiä, ennakointeja, tutkimuskatsauksia,seurantatutkimuksia ja arviointeja.
Tutkimukset tilaa suoraan valtioneuvosto ja niitä suunnitellaan ja koordinoidaan sen mukaan, miten ne palvelevat valtioneuvoston päätöksentekoa sen omasta näkökulmasta. Esityksessä ei ole mainintaa siitä, kilpailutetaanko valtioneuvoston tilaamia tutkimuksia tai arvioidaanko hakemuksia tieteellisellä referee-menettelyllä.
Tieteentekijöiden liitto: rahaa pöydän alta
Uudistuksen perusajatus on, että tutkimustietoa pitää voida hyödyntää poliittisessa päätöksenteossa entistä paremmin. **Tieteentekijöiden liitto **arvioi lausunnossaan lokakuussa, että rahoitusmallin muuttaminen ei palvele tätä tarkoitusta, vaan tarvitaan toimijoita, jotka ymmärtävät sekä tutkimuksen että politiikan kieltä. Liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi sanoo, että tiede ei myöskään ole tuloksia tuottava automaatti:
- Esimerkiksi tällainen hallituskauden mittainen periodi on aika lyhyt tieteellisen tutkimuksen pitkäjänteiselle suunnittelulle ja toiminnalle. Tässä törmää kaksi logiikkaa vastakkain, on poliittisten päätöksentekijöiden lyhyt toimintajakso ja tieteellisen tutkimuksen jaksotus, joka on useamman vuoden mittainen aina. On surku, jos ruvetaan jakamaan tällaisia hyvä veli-rahoja, kuten tässä Himasen tapauksessa vähän näyttää käyneen.
Kaakkuriniemi on huolissaan siitä, että valtioneuvoston omaa tutkimusrahaa ei alisteta todelliselle tieteelliselle kilpailulle ja vertaisarvioinnille.
- Sitä voitaisiin jakaa ikään kuin tiskin alta, kilpailuttamatta. Meillähän on totuttu siihen, että tällaiset tutkimusrahat pannaan keskenään pöydälle kilpailtavaksi ja paremmuuden perusteella tehdään päätöksiä.
Tutkimuksia vai selvityksiä?
Tieteentekijöiden liitto on huolissaan myös sektoritutkimuslaitosten asemasta. Ne ovat joutumassa kilpailemaan rahoista, jotka aiemmin ovat sisältyneet budjettirahoitukseen.
- Perusrahoitus, joka on mennyt aiemmin budjetista näille valtion sektoritutkimuslaitoksille, kärsisi tässä. Nyt siitä osa menisi Suomen Akatemian hallinnoitavaksi ja sen jakamisen olisi perustuttava kulloisenkin hallitusohjelman mukaiseen painopisteajatteluun, Kaakkuriniemi arvioi.
- Se on Suomessa uutta, että tulisi tällainen politiikkaperustainen rahanjakomalli. Ruotsissa sellainen on enemmän ollut käytössä, mutta siellä on tehty selvä ero siihen, että nämä ovat selvityksiä, eivät tutkimuksia. Valtioneuvoston ideapaperissa nämä asiat ovat sekaisin.