Viime vuosina myydyimmät levyt ja katsotuimmat elokuvat ovat olleet lapsille suunnattuja. Esimerkiksi viime vuonna musiikkilistoja hallitsi teinitähti Robin. Elokuvateattereissa puolestaan eniten yleisöjä ovat jo vuosia keränneet animaatioelokuvat.
Nyt lapsille tarjotaan kilpailuohjelmia tv:ssä. Vuoden sisällä on jo etsitty parasta lapsikokkia Junior MasterChef-kisassa ja lahjakkainta räppäriä AnkkaRäp-kilpailussa. Lauantaina MTV3-kanavalla alkaa uusi kotimainen formaatti, lastenlaulukilpailu KIDSing.
- Ollaan huomattu, että tällaista ohjelmaa ei ole ja meilläkin Idolsin koelauluihin yrittää tunkea koko ajan nuorempaa porukkaa ja Talent Suomen karsinnoissa pursuaa lapsilaulajia, kertoo vastaava tuottaja Jenni Lähteenmäki Fremantle Mediasta.
KIDSing-ohjelmaa on tehty Lähteenmäen mukaan lasten ehdoilla.
- Ollaan haluttu mahdollistaa, että lapset voivat osallistua tähän ohjelmaan, mutta että se ei ole heidän koko elämänsä. Olisi kohtuutonta asettaa heille samoja vaatimuksia kuin mitä asetamme kilpailijoille, jotka kilpailevat aikuisille suunnatuissa kilpailuohjelmissa.
Uutta kotimaista formaattia on kehitetty yhdessä Pelastakaa Lapset ry:n kanssa.
- Ollaan keskusteltu paljon mediakasvatuksesta ja nettikäyttäytymisestä, joka on tietenkin tänä aikana valtavan iso osa monen pienenkin ihmisen elämää, kertoo Jenni Lähteenmäki.
Tärkeintä on lapsen viihtyminen
Lapset alettiin mieltää omana kuluttajaryhmänään 2000-luvulla. Ja koska heillä kulutus painottuu vapaa-aikaan, viihde nappasi siitä leijonanosan.
Kuluttamiseen erikoistunut sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta sanoo, että lasten viihteen kuluttamisen lisääntymistä selittää myös vanhempien muuttunut kasvatuskulttuuri.
- Lapsilla on paljon enemmän sananvaltaa perheissä kuin aikaisemmin. Ja tämä tämmöinen lapset ensin ja lasten ehdoilla -ajattelu levittäytyy kaikkeen perheen toimintaan ja nimenomaan kuluttamiseen. Se on sitä, että vanhemmat haluavat olla lapsille mieliksi, haluavat että lapsi viihtyy, haluavat että lapsilla on kivaa.
Lapsille viihdettä tarjoamalla vanhemmat voivat ostaa itselleen vapaa-aikaa.
Lapsille pitäisi opettaa, että välillä on vaan tylsää.
Terhi-Anna Wilska
- Vanhemmat rauhoittelevat myös huonoa omaatuntoaan, kun tarjotaan lapselle sitä hauskaa ja mukavaa. Etenkin näissä perheissä, joissa vanhemmat ovat paljon poissa ja töissä, niin sillä tavalla vähän paikkaillaan.
Lapsuus aikuistuu, aikuisuus lapsellistuu
Yhteiskuntamme on koko ajan yhä viihteellisempi. Tämä näkyy perheissä siten, että työtä tärkeämmäksi on tullut viihde ja kuluttaminen. Viihteen sisällöt ovatkin alkaneet muuttua lapsille sopivammiksi.
- Aikaisemmin kritisoitiin sitä, kuinka lapsuus on aikuistunut ja lapset otetaan aikuisten viihdeteollisuuteen liian aikaisin. Nykyisin kehitys menee toiseen suuntaan eli aikuisten kulttuuri tulee lapsellisemmaksi, sanoo Terhi-Anna Wilska.
Tv:n viihdeohjelmissa tämä näkyy hassuina kisailuohjelmina, jotka vetoavat niin aikuisiin kuin lapsiinkin. Ja koko perheen ohjelmat kiinnostavat myös mainostajia. Wilskan mukaan lapset vaikuttavat yhä enemmän perheen ostokäyttäytymiseen.
- Lapset ymmärtävät suoran mainoksen. Mutta heidän on vaikeampi ymmärtää tuotesijoittelua ohjelmassa. Lapset ja nuoret itse luulevat, että mainonta ei vaikuta heihin, mutta se vaikuttaa heihin enemmän kuin aikuisiin. Ja kyllähän mainostajat sen tietävät.
Välillä pitää olla vaan tylsää
Lapsille viihteen kuluttamisesta on siis tullut jo elämäntapa. Sosiologian professorin Terhi-Anna Wilskan mukaan myös aikuiset hakevat yhä enemmän ohjattua viihdettä.
- Ollaan henkisesti passiivisempia oman viihtymisen ylläpitämiseen. Se on sääli lasten keskuudessa, sillä sehän on loistava taito, että osaa itse viihdyttää itseään.
Wilskan mukaan viihteen suurkuluttamisessa piilee myös se vaara, että lapset eivät enää tajua, että viihteestä pitää myös maksaa.
- Sitten voi vakavammin ajatella, että miten se vaikuttaa ikävämpiin asioihin, jotka kuitenkin ovat niitä elementtejä, joilla pärjää elämässä. Että on peräänantamaton, velvollisuudentuntoinen ja valmis tekemään tylsiäkin asioita. Eli lapsiahan pitäis myös opettaa kestämään sitä, että välillä on vaan tylsää. Ei ole mitään tekemistä, ei ole mitään hauskaa ja ei ole mitään viihteellistä.