Suomessa on pitkäaikaisesti huostaan otettuna noin 10 000 lasta ja nuorta. Sijaishuollon laitoksien ja perhekotien valvonta on liian vähäistä.
Asiasta ovat samaa mieltä niin Valtiotalouden tarkastusvirasto (VTV) kuin Suomen kuusi aluehallintovirastoakin (avi). Valtion asettamien tavoitteiden toteutuessakin tarkastusten välillä voi vierähtää jopa vuosikymmen.
Itä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Marita Uusitalo astuu junasta Mikkelin rautatieasemalla. Edessä on kokouspäivä Itä-Suomen aluehallintovirastossa, jossa tarkoituksena on suunnitella sosiaalihuollon tämän vuoden tarkastustavoitteita. Valvontakenttä on laaja ja tarkastajia vain puolen tusinaa.
Uusitalon toimenkuvaan kuuluu kolmen maakunnan lastensuojelun yksiköiden valvonta. Niitä on alueella yhteensä lähes 130.
Tähän hän pystyy käyttämään kuitenkin vain murto-osan työajastaan sillä hänen vastuullaan on myös muun muassa päivähoidon ja päihdehuollon valvontaa.
Uusitalon lisäksi Itä-Suomen lastensuojelun yksiköitä valvoo kaksi tarkastajaa. Heilläkin on tarkastettavanaan myös muita isoja sosiaalialan kokonaisuuksia.
- Semmoisella pienellä pelonsekaisella tunteella miettii, että mitä kaikkea siellä lastensuojelukentällä on. Minkälaista kohtelua ja minkälaisia yksiköitä, mitä ei ole käyty aikoihin katsomassa. Meilläkin on kuitenkin kolme maakuntaa - - niin helposti jää sitten tällaisia katvealueita, jonne mennään harvemmin, Uusitalo kuvailee.
Enemmän työtä, vähemmän tekijöitä
Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella julkisiin ja yksityisiin laitoksiin sekä perhekoteihin tehdään reilu kymmenkunta tarkastuskäyntiä vuodessa, eli hieman alle valtakunnallisen kymmenen prosentin tarkastustavoitteen.
Tavoite toteutui valvontatarkastusten osalta viime vuonna ainoastaan Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella.
Valtiontalouden tarkastusviraston johtava tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhinen on samaa mieltä valvonnan riittämättömyydestä. Ongelman laatu ja suuruusluokka tuli hänelle yllätyksenä viime vuonna julkaistua lastensuojelun tarkastuskertomusta tehdessä.
Alan valvontaan ei ollut tarkoitus juurikaan puuttua, koska Hanhisen ja hänen kollegansa olettamus oli, ettei niin monen tahon vastuulle ulottuva valvonta voi olla riittämätöntä. Lopulta puutteita löytyi kuitenkin kaikilta tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissakin.
- Samaan aikaan kun lastensuojeluyksiköiden määrä on kasvanut, niin on vähennetty valvovia henkilöitä, Sari Hanhinen kertoo.
Vastuunjaossa epäselvyyksiä ja tietämättömyyttä
Lastensuojelussa valvontavastuussa on useita tahoja: kuntien sosiaalityöntekijät vastaavat yksittäisen lapsen edusta kun taas sijoittava kunta sekä huostaanottopaikan sijaintikunta ovat vastuussa laitoksen, perhekodin tai sijaisperheen valvonnasta.
Lisäksi aluehallintovirastot valvovat käytännössä suurimmaksi osaksi yksityisten yksiköiden toimintaa.
VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä. Ongelman laajuutta selittää Sari Hanhisen mukaan osin myös se, että vastuut eivät aina ole kunnilla tiedossa.
- Yhteistyö ei aina ihan toimi toivotulla tavalla. Ja sitten kun on monta valvovaa tahoa, niin ajatellaan, että joku toinen valvoo, Hanhinen kuvailee tarkastuskertomuksen teossa esiin tulleita ongelmakohtia.
"Tiedon levittäminen tärkeämpää kuin määrärahojen lisääminen"
VTV:n Sari Hanhisen käsitys onkin, että määrärahoilla ongelmaa ei saada korjatuksi vaan tärkeää olisikin tiedon levittäminen.
- Ei aluehallintovirastolta ainakaan nyt valvontaresursseja tulisi vähentää, mutta paljon on kysymys siitä, että nämä lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja kunnat mieltäisivät et he ovat myös vastuussa tästä valvonnasta. Ja siihen ei tarvita lisää määrärahoja, vaan ymmärryksen lisäämistä.
Aika riittää lähes pelkästään kantelujen ja lupien käsittelyyn
Aluehallintovirastojen tehtävänä on hoitaa yksityisten lastensuojelulaitosten ja ammatillisten perhekotien lupahakemukset ja niihin liittyvät tarkastukset. Näiden lisäksi aluehallintovirastoissa käsitellään kaikki lastensuojelun yksiköitä koskevat epäkohtailmoitukset.
Yleisiä syitä kanteluille ovat muun muassa henkilöstön määrä ja pätevyys, laitoksen johtaminen ja yksikössä käytetyt kasvatukselliset metodit. Myös rajoittamistoimien epäillyistä väärinkäytöistä tulee aika ajoin ilmoituksia.
- Kiinnipitämistä ja eristämistä ja liikkumisvapauden rajoittamista ja vaikka lapsen tai nuoren kaappien avaamista, kirjeiden lukemista. - - Käytetään sellaisia perusoikeuden rajoituksia niin kuin rangaistusmenetelminä tai kasvatusmenetelminä, mitä ne ei saa olla, Marita Uusitalo kertoo tarkastuksissa vastaan tulleista tapauksista.
Epäkohtailmoitukset ja lupa-asiat vievät leijonanosan tarkastajien ajasta, joten oma-aloitteisia valvontakäyntejä tehdään harvoin. Aluehallintoviraston käyntien väli voikin siksi venyä kohtuuttoman pitkäksi, jolloin kuntien valvontavastuun merkitys korostuu entisestään.
- Tosiasiahan on se, että kun kerkiämme 10 prosenttia vuodessa valvomaan, niin siinä voi mennä 10 vuotta pahimmassa tapauksessa, kun me seuraavan kerran käydään. Se tilannehan on siellä lasten sijaishuoltolaitoksessa saattanut muuttua aivan toisenlaiseksi, Uusitalo sanoo.
Tarkastuksia tehdään jopa pelkästään paperilla
Itä-Suomen aluehallintovirasto ei kamppaile yksin voimavarojen vähyyden kanssa, vaan myös muissa aluehallintovirastoista päästään tarkastuskäynneille harvoin.
Esimerkiksi Lounais-Suomessa varsinaisia tarkastuskäyntejä oli viime vuonna lopulta vain kaksi, sillä suurin osa epäkohtailmoituksista käsiteltiin kirjallisesti. Marita Uusitalo kuitenkin vieroksuu ajatusta asiakirjavalvonnasta.
- Sillä [asiakirjavalvonnalla] ei oikeastaan päästä kauhean syvälle siihen valvontaan - ainoastaan sillä, että päästään paikan päälle ja nähdään ne tilat. Kun astut taloon sisälle sinä aistit sen tilanteen ja sen tunnelman ja sen vuorovaikutuksen, Uusitalo kuvailee.
Marita Uusitalo on huolissaan ennen kaikkea huostaan otettujen lasten ja nuorten asemasta, jos valvontaketju pettää.
- Tässä on kysymys heidän tulevaisuudestaan ja heidän hoidostaan ja kasvatuksestaan. Että olisi ihmisiä, jotka tämän huostaanoton jälkeen seuraisivat ja olisivat mukana siinä lapsen sijaishuoltoprosessissa, että lapsi ei ole ihan yksin siinä maailmassa.
Lisää aiheesta A-studiossa, TV1 kello 21.