Kulissien takaisen työn arvostaminen lämmittää Turun kaupunginteatterin suuren näyttämön teknistä henkilöstöä. Teatterin tiedotuskeskuksen sunnuntaina antama Silmänkääntäjä-palkinto kohdistaa valokeilan näyttämön tähdistä lavan taakse, työhön jota yleisö ei yleensä näe.
– Esimerkiksi Jekyll & Hyde -musikaalissa meillä on yhdeksän ihmistä koko ajan työn touhussa, eikä meitä toivon mukaan kertaakaan näy. Sitten jos jotain menee pieleen, niin se kyllä yleensä aika hyvin erottuu, naurahtaa päänäyttämömestari Seppo Koskinen.
Mukana ensilehdiltä lähtien
Palkinnon nimi muistuttaa ensimmäisestä suomenkielisestä näytelmästä, Pietari Hannikaisen Silmänkääntäjästä. Samalla se Teatterin tiedotuskeskuksen mukaan viittaa teatteritaiteelle ominaiseen toden ja fiktion sekoittumiseen, katsojan ja esiintyjän vuorovaikutukseen ja teatterin taikaan ja vetovoimaan.
Remontti itse asiassa mahdollistaisi tämän, mitä me täällä nyt teemme!
Seppo Koskinen
Näyttämötekninen henkilökunta hoitaa lavasteet paikoilleen ja loihtii esityksen vaatimat illuusiot, kuten Riku Niemisen tähdittämän suurmusikaalin näyttävät pyrotekniset tuliefektit.
Näytöksen tekninen rakentuminen alkaa Seppo Koskisen mukaan usein jo ennen ensimmäisiä lukuharjoituksia.
– Yritämme osaltamme toteuttaa ohjaajien ja lavastajien ambitioita, jotta he voivat keskittyä omaan työhönsä. Olemme mukana jokaisessa näytelmässä niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Auttaa kaikkia osapuolia, mitä pikemmin saamme tietää, mitä uutta kujetta on suunnitteilla!
Taiteellisia törmäyksiä kulisseissa
Päänäyttämömestari Seppo Koskinen kuvailee esimerkiksi kohutun Andriy Zholdakin olevan mielenkiintoinen tuttavuus myös tekniselle henkilöstölle.
– Kyllä me aika varpaillaan olimme koko harjoitusjakson ajan, vaikka meillä oli jo kokemusta… Anna Karenina oli korkeakoulu, tämä Kirsikkapuisto oli jatkokurssi taiteen tekemisestä ja hänen näkemyksistään! Hän kyllä sellainen ideoiden runsaudensarvi, että ei pysty ihmismieli ennakoimaan, nauraa Koskinen.
Anna Kareninan harjoitusten alkuvaiheessa Koskinenkin koetti toppuutella ohjaajan edesottamuksia.
– Muistan kyllä ensimmäisen kohtaamiseni hänen kanssaan! Olimme valmistaneet harjoituksiin pyydetyn kymmenen metriä pitkän ja neljä metriä korkean rautarakenteisen teltan. Esittelyjen jälkeen hän sanoi haluavansa teltan katsomon päälle, ja silloin kyllä kakistelin ja sanoin, että se ei ole mahdollista. Se oli virhe! Kyseessä oli selvästi testi, kuinka vastaan ja millaisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä. Mutta saatiin ne asenteet loppujen lopuksi käännettyä kohdalleen!
Kymmenkunta vuotta Turun kaupunginteatterissa työskennellyt Koskinen muistaa tosin vieläkin erikoisempia kohtauksia ja kohtaamisia uraltaan.
– Henkilökohtaisesti mielenkiintoisinta on ollut tekemisissä Jouko Turkan kanssa. Konkurssisirkus oli vähän kovan onnen näytelmä sinänsä, mutta se oli sellainen mukava aloitus uralleni. Sain olla lavallakin ja näytellä Saku Koivua, jonka jalka leikattiin irti ja säilöttiin Olavin Krouvin kellariin!
Remonttia odotetaan kiihkeästi
Parin suuren esityksen hoitaminen lavasteiden vaihtoineen jatkuvan harjoitusrumban keskellä panee tekijät ahtaalle.
Puhumattakaan ahtaista tiloista.
Päänäyttämön viereinen varasto on täynnä tavaraa Kirsikkapuiston yli kuusimetrisistä pylväskaarista ja pukurekeistä parhaillaan paikattavana olevaan sarvikuonoon.
Viime syksynä viisikymppisiään juhlineessa teatteritalossa odotetaankin innokkaasti lopullista päätöstä remontista, joka mahdollistaa nykyaikaisen tekniikan täysipainoisen hyödyntämisen.
– Kyllä sitä odotetaan, se itse asiassa mahdollistaisi tämän, mitä me täällä nyt teemme! Nyt olemme todella sillä rajalla, että onko tämä ihan turvallista touhua. Odotamme, että nuija kopsahtaisi pöytään, pitäisi jo pitkälti tietää, mitä vuonna 2014 teemme. Pitkäaikaiset projektit vaativat suunnittelua, puhumattakaan taiteellisesta puolesta ja näyttelijöiden kiinnittämisestä.